Rakas kotikaupunkini

Rakkaan lapsemme todennäköisin laskettu aika on huomenna. Odotus ei ole tuntunut läheskään niin pitkältä kuin odotuksen odottaminen. Voi kyllä olla, että seuraavat kymmenen päivää tuntuvat matelevan aiiivaaan liiiaaan hiiitaasti, jos vauva näyttää viihtyvän mahassa sinne asti. Raskaana oleminen tuntuu sopivan minulle. Olen tainnut olla siinä suhteessa onnekas, että olen välttynyt suurimmilta raskausvaivoilta ja toimintakyky on edelleen hyvä. Paras kesäloma ikinä! Syntymää odotellessa on ollut aikaa muun muassa tutustua lisää omaan kotikaupunkiin. Kummallista kyllä, sitä alkaa katsoa maisemia, reittejä ja paikkoja äidin silmin. 

• "Tänne olisi kiva tulla vaunuilemaan."
• "Täällä on kivasti syöttötuoleja."
• "Siisti vessa."
• "Täällä ei ole hissiä."

Vaikka olen asunut Helsingissä (kolmea ja puolta vuotta lukuun ottamatta) koko elämäni, löytyy täältä silti hämmästyttävän ihania paikkoja, joissa en ole käynyt. Voi toki olla, että monissakin paikoissa on tullut käytyä lapsena omien vanhempien kanssa, mutta muistot ovat saattaneet jo hämärtyä. Lauantaina kävimme miehen kanssa Mustikkamaalla, jossa en ole käynyt vuosikausiin. Makoilimme auringossa rantakalliolla katsellen ohiajavia veneitä ja vastarannalla rakenteilla olevaa uutta asuinaluetta. Hiekkatien kupeesta löytyi valtavasti vadelmapuskia ja oikein pahaa teki jättää ne muiden syötäväksi. Mies kävi kyllä urhoollisesti puskien keskellä poimimassa minulle sikahyviä villivadelmia kouratolkulla ja minä popsin niitä samaan tahtiin... Nam!

Sunnuntaina kävelimme ihanan Tokoinrannan ympäristössä. Sää oli mahdottoman kuuma ja pakahduttava. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, mutta tunnelma oli rauhallinen ja seesteinen. Kävimme brunssilla Cafe Pirittassa, jonka miljöö oli ihana ja pöydänantimet maistuvia.

Tämän päivän retki suuntautui Vanhankaupunginlahdelle, joka on ollut kuohuvine koskineen aina yksi lempipaikoistani Helsingissä. Retki jatkuikin miehen ehdottamana Lammassaareen, jossa en tietääkseni ole koskaan käynyt. Saareen pääsee viehättäviä ja tukevia pitkospuita pitkin. Upea vajaan kilometrin pituinen reitti kulkee korkean kaislikon (vai ruovikon?) läpi. Toinen vaihtoehto päästä pieneen saareen on vene. Lammassaaressa kiipesimme myös lintutorniin, josta oli kauniit maisemat pitkin peltoja ja lahtea. Saaressa on paljon pienen pieniä kesämökkejä, osa hienosti laitettuja ja osa kunnosta päätellen asumattomia. Ja niitä herkullisia villivadelmia olisi ollut pensastolkulla sielläkin! Mutta shortsiasumme oli väärä valinta nokkospuskien takana oleviin apajiin. Olin niin viehättynyt kaikesta, että varmasti tulemme käymään siellä toistekin -kolmas henkilö rintarepussa.

Nälkähän patikoidessa tuli, joten kävimme Ravintola Koskenrannassa lounaalla. Suosittelun arvoinen paikka ehdottomasti. Henkilökunta oli miellyttävää, ruoka maittavaa ja ennen kaikkea maisemat olivat mitä parhaimmat! Istuimme tuulisella ja aurinkoisella terassilla aivan kosken kupeessa ja nautimme viimeisistä kahdenkeskisistä hetkistämme.

Tokoinranta

Vanhankaupunginlahti

Pitkospuut Lammassaareen

Lammassaaren lintutornista

Lintutornista

Pitkospuiden näköalatasanteelta

Tuliaisia kotiin

Vuodenajat matolla

Keväällä sain idean ommella vauvalle leikkimaton. Ensin ajattelin perinteistä tilkkutyötä, mutta sitten päädyin vähän toisenlaiseen ratkaisuun. Ideoita lenteli useistakin "kuvateemoista", mutta päädyin vuodenaikoihin. Haaveilin laittavani leikkimattoon myös jotain kilisevää, rapisevaa, tartuttavia ulokkeita ja muuta virikettä, mutta oikaisin siinä kohdassa. Lelut saavat hoitaa sen puolen.

Ostin kangaskaupasta suikaleita eri värisistä puuvillakankaista ja osa löytyi omista kangasvarastoista. Taustakankaana on "raameissakin" käytetty Marimekon vihreä Poukama-kangas, jonka muinoin alelaarista löysin. Uuden käyttötarkoituksen sai vanha punainen huopa, jonka ompelin pehmusteeksi kankaiden väliin. Ompelu sujui yllättävän joutuisasti lankojen tiheästä vaihtelusta huolimatta. Kerrankin sain tyhjennettyä useilla eri langoilla täytetyt puolat, kun alalangan värillä ei ollut väliä. Maton koko on 95 x 110 cm.

 

Sadepäivän suojatehdas

Pieni luonnonsuojelija sisälläni haaveilee kaikesta kestävästä ja omatunto soimaa kertakäyttötuotteista. Minulta on usein kysytty aionko vauvan synnyttyä käyttää kestovaippoja. Tarkoitus olisi, ainakin sen yhden päivässä -tai edes viikossa. Arki näyttää mihin rahkeet riittävät, mutta uskon, että kaikki on lähinnä viitseliäisyydestä kiinni. Äitiyspakkauksen mukana tuli kaksi kestovaippaa ja ystävältäni olen saanut hänen pakkauksestaan käyttämättä jääneet kestovaipat. Ne tosin näyttävät melko isoilta. Olen lisäksi tilannut netistä vaipan kuorikankaaksi mainiosti soveltuvaa PUL-kangasta, josta olisi tarkoitus ommella jokunen vaippa lisää. Myllymuksuilta löytyy ihania kankaita, eri väreissä ja kuoseissa! Nettikaupan outlet-osiosta löytyi myös edullisia kestovaippoja. Äidin pyyhekaapista olen haalinut vanhoja froteepyyhkeitä silputtavaksi vaippojen imuiksi.

Tämän päivän projekti oli ommella liivinsuojuksia. Ulkokuori on PUL-kangasta ja imupuolelle silppusin Ikean valkoisen huovan. Myllymuksuilta voi tilata veloituksetta muun tilauksen yhteydessä jämiä kuorikankaasta, josta heidän vinkin mukaan nimenomaan voi tehdä muun muassa liivinsuojuksia. Yllätyspalat ovat mitä värejä vaan ja itselleni osui punaista, liilaa ja leppäkerttukangasta. Kahta ensimmäistä en olisi itse valinnut, mutta eivätpä ne liiveistä muille näy ja jossain kohtaa voin joustaa lempiväreistäni...

On muuten yllättävän vaikeaa ommella saumurilla ympyrää!

Laukku pakattuna

H-hetki lähestyy hämmästyttävää vauhtia. Kotia on laitettu pikkuhiljaa ajatellen uutta tulokasta. Aamusella järjestelin lakanakaappia uusiksi, jotta vauva saa oman hyllyn pienille lakanoilleen ja pyyhkeilleen. Kummallisia laatikoita sitä nuorten ihmisten kaapeista löytyykään. Osa yläkaappien aarteista taisi olla jopa edellisen asukkaan (sukulaisen) tavaroita.

Uuden perheenjäsenen saapumiseen on varauduttu jo pakkaamalla sairaalakassia. Onpa muuten karu termi! Kassiksi päätyi muinaisen poikaystävän entisistä vakosamettihousuista muinoin tehty kassi. Sisältönä on muun muassa kotiinlähtövaatteet vauvalle ja kantoliina. Ihastuin ajatukseen, kun synnytysvalmennuksessa tuore äiti kävi esittelemässä pienokaistaan kantoliinan uumenista. Käynnin pointti taisi olla kyllä synnytyskokemuksesta kertominen, mutta oma huomioni meni itkun pidättämiseen ja vauvan ihasteluun. Saisimmepa jo omamme ihon toiselle puolelle!

Salatiedettä keittiössä

Jos ystävälle leivottu kaappientyhjennyspiirakka meni juuri niin kuin siellä kuuluisassa paikassa, jolla on ruotsinkielinen nimi niin voi jo olettaa, että jälkiruoka ei. Jälkiruoan ajattelin valmistaa samalla menetelmällä, eli mitä kaapeista löytyy. Kesäaikaan raskaana olevan Pingalen mielitekoja seuraten oli saatava kylmää ja kirpeää! Pakastimesta löytyi tämän kesän mansikoita ja ystävältä hiljattain saatuja viime kesän punaviinimarjoja. Lisäksi löytyi puolikas levy taloussuklaata ja neljä (viimeistä) kananmunaa. Suunnitelmaksi kehkeytyi marjasorbetti ja suklaamousse!

Olen kerran aikaisemmin yrittänyt tehdä suklaamoussea ja silloin tuloksena oli lähinnä suklaakiisseli. Maku oli silloin(kin) ihan maittava, mutta koostumus kaukana haaveilemastani kuohkeasta ja ilmavasta vaahdosta. Tällä kertaa jokin meni totaalisesti pieleen. Vaahdotin valkuaiset vaahdoksi, sulatin suklaan ja jäähdytin sen viileämmäksi kuin viime kerralla sekoittaen välillä. Sekoitin suklaasulan keltuaisiin ja sitten se taas tapahtui. Tuli suklaakökköä! Vai suklaamunakasta..? Sekoitin suklaakeltuaiskökön valkuaisvaahtoon ja siellä ne kulhossa yrittivät vältellä toisiaan. Tuloksena tuli juoksevaa suklaakökköliisteriä. Yritin pelastaa liisterin vaahdottamalla sähkövatkaimella, mutta kököt olivat itsepäisiä. Otin nöyränä esille siivilän. Jäljelle jääneen suklaaliemen maku oli jopa herkullinen, mutta koostumus jotain ihan muuta. (Viime kerralla mukana oli myös kermavaahto, mutta se ei olisi pelastanut tämän päivän katastrofia.)

Kasasin itseni sorbetin tekoon. Heitin jäisiä mansikoita ja punaviinimarjoja tehosekoittimeen, vatkasin taas valkuaisvaahdon. Laitoin marjojen kaveriksi jonkun verran sokeria sekä laimennettua puolukkamehua ja eikun koko setti jylläämään tehosekoittimeen. Alku meni hyvin, mutta sitten tapahtui sama kuin muinoin mansikkamargariittabileissä. Vehje oli kasattu huonosti tai sen miljoona osaa löystyivät jurruttaessa ja seosta alkoi valua pöydälle.. Sitä siis tuli sekä vehkeen pohjasta koneiston (?!) läpi että kannun juuresta. Siivottavaa oli taas vähän enemmän. Jäljelle jäänyt seos pääsi kattilaan ja pakastimeen. Sekoittelin aina kun muistin. Loppu hyvin, kaikki hyvin: maku oli juuri mitä mieli halusi!

Suklaamoussekutsua odotellessa.

Ruokakaappien tyhjennystä

Tiedättekö sen tunteen, kun ei jaksaisi mennä kauppaan, mutta kylään tulevalle ystävättärelle olisi kiva tarjota jotain suuhunpantavaa? Eteen tulee haaste etsiä keittiön kaapeista tarvikkeita leipomuksiin. Tänään oli juuri tämä tilanne ja ajattelin "päästä helpommalla" keksimällä tarjottavaa olemassa olevista tarvikkeista. Parvekepuutarhan sadosta ei ollut apua... Pakastimesta löytyi viime syksyn suppilovahveroita, jääkaapista porkkanaa, ruokakermaa, munia, Oltermannin jämä ja kuivakaapista sipulia. Sienipiirakka! Onneksi löytyi myös ainekset piirakkapohjan tekoon.

Lonkalta tein taikinan margariinista, vehnäjauhosta, ruisjauhosta, suolasta ja vedestä. Paistoin piirakkapohjaa uunissa jonkun aikaa. Paistoin pannulla sienet, raastetut porkkanat ja pilkotut sipulit ja maustoin setin musta- ja valkopippurilla ja suolalla. Sekoitin keskenään kaksi munaa, ruokakerman, suolaa ja grillausmaustetta. Sienisetti piirakkapohjan päälle, sen päälle munakerma ja päällimmäiseksi juustoraaste. Oltermanni ei taida olla ihan paras piirakkajuusto, mutta meni paremman puutteessa. Paistoin piirakan kakskaksviidessä jonkun aikaa.

Nälkä ja suurielkeisesti mahassa liikkuva vauva nostivat Pingalen ylös aikaisin. Isäntä kävi kesken uniensa keittiössä ja ihmetteli miksi minulla on sienipussi esillä. Ilmoitin tekeväni sienipiirakkaa. Hämmennys oli suuri:  "Kahdeksalta aamulla?!" Piirakka ehti jäähtyä ennen tarjoilua, mutta mikron kautta käytettynä oli taas herkullista!

Satoa parvekkeelta

Kirjoituksieni aiheet tulevat nähtävästi vaihelemaan suuresti, sillä tämän päivän ajatukset ovat (vaihteeksi) ruoassa. Olen muutamana kesänä pitänyt pientä puutarhaa omalla parvekkeella. Tosin kommentteja olen kuullut myös viidakosta. Tänään ruokalistalla on mitä mainioin kesäkeitto. Ilahduin huomatessani, että saan keittooni edes yhden aineksen omalta parvekkeeltani -pavun! Taitepapujen sato ei ole vielä kummoinen ja jouduin jatkamaan papuosiota kaupan pavuilla, mutta omavaraisuutta se on pienikin omavaraisuus! Istutin pavut siemenistä muistaakseni touko-kesäkuun vaihteessa ja naapurilaatikkoon meni muun muassa siemeniä herneitä varten. Herneenversoille kävi vähän huonommin eikä satoa ole kuulunut... Satoa odotellaan myös tomaateista, paprikasta ja ananaskirsikoista.

Parvekkeeltani löytyy myös ruukussa kasvava mansikantaimi. Se tuottaa peräti muutaman mansikan viikossa! Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta marjat ovat suht isoja ja maistuvat herkullisesti metsämansikoille.

Arjen apuja

Tulevana äitinä olen kovasti pohtinut mitkä tavarat ovat tuikitärkeitä vauva-arjessa. Kun henkilökohtaista käytännön kokemusta ei ole, ovat ystävien ja sukulaisten vinkit kullanarvoisia. Vauvan tarvikkeita on niin moneen lähtöön, ettei kaikista edes ymmärrä mihin tarkoitukseen ne ovat... Vauvantarvikkeista eroon haluavat ystävät ovat kyselleet tarvitsetko sitä ja sitä, heillä olisi jo jouten. Kun vauva on vielä syntymättä, on kovin vaikeaa kuvitella ensinnäkin vaatteiden menekkiä tai tarvitsenko autoon peruutuspeilin kautta katsottavaa peiliä, jotta näen ajaessa onko vauvalla kaikki hyvin. Varmasti sekin olisi kätevä, mutta en etukäteen halua haalia asuntoa täyteen tavaraa, joiden tarpeellisuudesta en ole vakuuttunut.

Sen sijaan päätin ommella valtavan imetystyynyn, jonka kuvittelen olevan hyvä apu rentoon imettämishetkeen. Varmasti ilman sitäkin pärjäisi, mutta jotakin oli saatava ommella. Sisustyynyn täytteeksi tuhosin ala-asteella tekemäni valtavan "koristetyynyn", jonka sisällä oli vaahtomuovirouhetta. Tein kaksi vetoketjullista vaihtopäällistä, jotta toinen joutaisi välillä pesuun.

Loppuraskaudesta imetystyyny on oivallinen apu hyvän löhöily- tai nukkumisasennon löytämiseen! Sen saa kätevästi polvien väliin tai niskan taakse asentoa tukemaan. Myös ystävät ovat sen sohvalta löytäneet (vaikea olla löytämättä) ja innostuneet pyörittelemään sitä. Eräskin innoissaan kyseli miksi sohvatyyny on niin erikoisen muotoinen ja vastauksen kuultuaan ilmeestä pääteltyäni ei ollut enää kovin viehättynyt. Sitä ei ole vielä käytetty...!

Uuden opettelua

Tässä vaiheessa elämää on mukavaa oppia ja opetella uusia asioita. Suurin elämänmuutos tulee olemaan lähiviikkojen aikana syntyvä esikoisemme, johon tutustumista ollaan odoteltu jo pitkään. Uuden ihmisen kanssa toimimista on varmasti jännittävää opetella. Samaan syssyyn ajattelin perustaa blogin, johon tutustuminen vie myös oman aikansa... Blogini tekstit tulevat liittymään melko pitkälti käsitöihin ja tarkemmin ottaen vauvalle tehtyihin tekeleisiin -yllätys, yllätys.

Vanha suvussa kiertänyt rottinkisänky odottaa tuhisijaansa. Myös Pingale on itse siinä nukkunut. Sänky sai uuden helmalakanan ja äitiyspakkauksen patjasta leikkelin sopivan muotoisen patjan. Pussilakana on ommeltu Marimekon Lappuliisa-kankaasta.

On muuten jännää miten ihmisen oma mieli vaikuttaa siihen mitä näkee. Lappuliisa-kankaan löytäessäni näin siinä oitis sieviä ja värikkäitä vauvan helistimiä. Kymmenvuotiaalta siskonpojalta kysyessäni sain vastaukseksi tikkarit ja oma äitini näki kankaassa heti patalaput.