tiistai 28. toukokuuta 2013

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Koko perhe nukkuu omissa huoneissaan. Isäntä meidän sängyssä, tytär omassa huoneessaan ja minä vierashuoneessa, joka on lähempänä tyttären huonetta. Herään vaimeaan, mutta tehokkaaseen sanaan: "Äitii..!"
 
Voi äidin pieni rakas! Sydän on pakahtua! Tajuan samalla, että kukaan ei ole herännyt keskellä yötä. Olen itse(kin) nukkunut yli seitsemän tuntia. Tytär on kontillaan sängyssään ja kuikuilee pinnojen välistä ovelle. Isäntä ehtii tyttären luo ensin, nostaa hyväntuulisen vauvan syliin. Livahdan vessaan ennen kuin tytär näkee minut, muuten tulisi parku.
 
Ei haitannut yhtään, että kello oli tuohon aikaan varttia yli kuusi. Aurinko paistoi ja isäntä teki lähtöä töihin. Tarjosin aamumaidot ja leikittiin. Keittelin ja tarjosin aamupuuron (tänään listalla kauratattaria) ja nyt muiden aamutoimien jälkeen tytär nukkuu jo päiväunia terassilla. Itkuhälyttimestä kuuluu linnunlaulua.
 
Voi pientä. Päässäni soi edelleen "Äitii..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti