Katujen varsilla näkyy silloin tällöin kylttejä kiertävistä sirkuksista, jotka parkkeeraavat jollekin pienelle urheilukentälle päiväksi pariksi. Olen joskus harkinnut meneväni sellaiseen, mutta emmäsitkuitenkaa... Joskus olen saanut päähäni, että sirkukset olisivat jotenkin epäeettisiä ja eläinten kohtelu olisi jotenkin epäilyttävää. Jotenkin olen myös toivonut pääseväni katsomaan jotain oikeaa ja isoa sirkusta, mutta niiden lippujen hinnat ovat hieman toista luokkaa kuin näiden lähiösirkusten.
Nyt päiviäni valaisee pieni kaveri, joka alkaa pikkuhiljaa tajuta kulttuurin ja sirkushuvien päälle. Itsehän olen kulttuurin suurkuluttaja, öhh. Äitikaveri naapurista (sieltä muutaman kilsan päästä) oli myös bongannut katujen varsilla sirkuskylttejä ja ehdotti yhteistä kulttuuririentoa. Pakkasimme tänään kolme lasta takapenkille ja ajoimme Vantaan Rajakylään, jossa Sirkus Florentino esiintyi. (Missasimme lähikentällä olleen esityksen, kun kotiäideillä meni vähän päivät ja numerot sekaisin...)
Tämän päivän sirkusta kuvaisin sanoilla sympaattinen ja jokseenkin nukkavieru. Kokemus oli kuitenkin positiivinen, vaikka joidenkin eläinnumeroiden kohdalla teki mieli laittaa silmät kiinni. Lankkukatsomo ei ollut ehkä mukavimmasta päästä. Metrin päässä ollut aitio muovisine ja pehmustettuine terassituoleineen olisi saattanut olla miellyttävämpi istua, mutta lankkukatsomossa minulla oli mahdollisuus laskea kyllästyvä ja kaikesta muusta kiinnostunut taapero hiekkaiselle käytävälle hengailemaan.
Inkaa sirkuksessa kiinnosti ennen kaikkea hiekkamaan pikkukivet ja seurueen pikkupojan vilkkuva ja kieppuva valohässäkkälelu. Itse esityksistä häntä taisi kiinnostaa ohjelmanumerot, joissa oli mukana koiria. Yllättävän hyvin tyttö kyllä jaksoi istua sylissä ja seurata esityksiä. Muutaman kerran hän vönkyröi maahan, mutta viimeistään kun valaistusta laitettiin hämärämmäksi esitysten välissä halusi likka kavuta taas syliin. Myös seurueen nuorin (lähes 9-kuinen) jaksoi seurata menoa ja meininkiä vallan mainiosti.
Itseäni kiehtoi ilma-akrobatiaesitykset, jotka näyttävät niin hämmästyttävän helpoilta ja kepeiltä. Siellä ne vaan liitelivät nauhojen ja metallihäkkyrän varassa. Harmillista dramatiikkaakin oli matkassa, kun yksi naisesiintyjä loukkasi jalkansa heti esityksen alussa. Hänen oli tarkoitus esitellä jalkajonglöörausta sekä tasapainoilua trapetsilla.
Näytösten välissä oli pieni tauko, jolloin käppäilimme sirkusalueella. Pihalla sai käydä ihastelemassa kamelia, dromedaaria, laamoja/alpakoita, pieniä poneja, papukaijaa ja komeita valkoisia kissoja. Tauolla oli mahdollisuus myös ratsastaa pienellä ponilla. Lisämaksua vastaan oli tarjolla myös pomppulinnaa ja possujunaa.
Mikä ihaninta, nauroin monta kertaa aivan vilpittömästi! Se taitaa olla yksi sirkuksen pääpointeistakin... Minut saivat nauramaan Klovni Florin temput sekä "tilannekomiikka" esimerkiksi silloin, kun esiintyjä keräsi roskia lattialta ja koira kävi salaa kaatamassa roskiksen. Kyllä emäntää hihitytti! Klovnin viimeinen taikatemppu - levitaatio - oli kyllä vertaansa vailla! Hän keräsi yleisöstä neljä miestä ja asetti heidät jakkaroille istumaan. He nojautuivat taaksepäin toistensa reisiä vasten. Klovni nappasi jakkarat miesten peppujen alta ja tadaa! Ilmassa leijuvat miehet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti