Sormet syyhyäisivät jatkuvasti ompelukoneen ääreen, mutta jotenkin sitä on jatkuvasti kaikkea muuta puuhaa. Suurin kynnys ompeluksiin on kankaiden leikkely. Kankaat pitäisi levittää johonkin puhtaalle alustalle, mutta sitä ennen pitäisi raivata ja putsata ruokapöytä. Jos sitä ei jaksa/jouda tehdä, kankaat pitäisi levittää lattialle. Jotta sen voi tehdä, olisi taaperon parempi olla vaikka päiväunilla. Jos kaavoja ei ole, nekin pitää vielä piirtää. On kotiäidillä mahdottomat ongelmat!
Olin muutama viikko sitten yövuorossa ja keksin ottaa mukaan läjän kankaita. Siellä oli monta tuntia aikaa leikellä kankaita puhtailla isoilla pöydillä aivan rauhassa. Kuvittelin ottaneeni mukaan paljon kankaita ja kaavoja, mutta aamulla minulla oli valmiina osaset vain kolmeen vaatteeseen! (Hetkonen, kuvissa on osaset neljään vaatteeseen...)
Liilasta trikoosta ompelin legginsit, mutta kuvaa katsoessani muistelen, että myös oliivinvihreästä trikoosta... Ruosteenpuna-lilasta kankaasta valmistuu pian tunika ja tämän postauksen otsikko lupaa kuvia vihreästä hupparista. Hupparin ulkopuoli on vihreää velour-kangasta, jossa seikkailevat puput ja pöllöt. Vuorikankaaksi ompelin keltaista pilvitrikoota. Käytin samoja kaavoja kuin edellisessä hupparissa, mutta tällä kertaa sain lisätä monta senttiä saumanvaroja... Olin täysin unohtanut kuinka haastavaa olikaan ommella vetoketjua venyvään kankaaseen. Velour ja trikoo venyivät vetoketjua ommellessa minkä ehtivät, joten lopputulos oli hieman aaltoileva. Pirteä huppari pirteälle Inkalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti