Viidestoista kuukausi

Tyttäreni täyttäessä vuoden jätin kuukausittaiset kuulumiskertomukset vähemmälle. Puoliksi vahingossa ja puoliksi ajatuksen kanssa. Nyt tekee pitkästä aikaa mieli kirjoittaa äidin ylpeydellä isosta pienestä Inkasta. Inka on tänään siis vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Pienestä puhumattomasta pallerosta on yhtäkkiä kasvanut kävelevä, paljon sanoja puhuva ja ymmärtäväinen lapsi.

 

Inka on taitava nuppipalapeleissä!

 

Ymmärrys hämmästyttää eniten. Vaikkei Inka vielä varsinaisesti puhukaan, hän ymmärtää hänelle kerrottuja asioita. Kun pyytää osoittamaan ovea, reppua, sohvaa, banaania tai Inkan omaa tuolia, hän kyllä löytää ne. Kysyessämme häneltä missä vaippa vaihdetaan, hän käppäilee päättäväisesti kylpyhuoneen ovelle. Pyytäessämme pyyhkimään suun hän huitoo paperilla tai harsolla naamaansa. Kun ystävä pyytää salaattibaarissa Inkaa keräämään äidin bonuskortit takaisin kukkaroon, pienet kädet alkavat poimia kortteja kasaan pöydältä ja tököttää niitä kukkaron sisään (sillä aikaa, kun äiti hakee lounasta). Kun hän tökkii huonekasvin multaa sormellaan, hänen toisen kätensä etusormi on toruvasti pystyssä ja likka sanoo "Eei, eei..!" Huikeat älynlahjat, äiti on niin ylpeä!

 

Sanavarasto alkaa olla jo ihanan pitkä. Ensimmäiset "sanat" olivat eri eläinten ääntelyääniä, mutta nyt varsinaisia sanoja on pitkä lista: äiti, mummo, pappa, vauva, moi, hei hei, anna, otan, tänne, kato, kukka, kakku, kakka, hattu, pupu. Myös hylje ja pöllö ovat tunnistettavia. Kukka, kakku ja kakka ovat samantapaisia sanoja, mutta Inka ääntää ne selkeästi ja erottaa niiden merkityksen. Äiti-sanaa ei viljellä kovin usein, mutta kerran oli niiiiin ihanaa tulla työkeikalta kotiin, kun oven avattuani syöttötuolista kuuluu iloinen ääni: äiti! Isi tai isä ei ole vielä edes ääntelyvaiheessa...

 

Syömisen Inka hoitaa pääasiassa itse. Varsinkin, jos on selkeästi sormin syötävää ruokaa. Lusikoimiseen tarjoan usein apuani, etenkin puuron tai märempien ruokien kanssa. Inka syö täysin samaa ruokaa meidän kanssa mausteineen päivineen. Aamu- ja iltapuuro maistuu parhaiten mansikoiden tai kiivin kanssa. Myös kaikenlainen muu itsepopsittava hedelmä tai marja maistuu puuron kaverina, kunhan on jotain... Yleensä äiti/isi lusikoi puuroa suuhun ja Inka popsii itse jotain hedelmänpaloja.

 

Joskus puuro todella tökkii ja silloin kaivamme esille Weetabixiä tai Muru-muroja. Inkan herkkua ovat kaikenlaiset hedelmät. Tällä hetkellä ykkösiä ovat kiivi, banaani, persimon ja verigreippi (äitiinsä tullut!). Ruokajuoman nauttimista on nyt harjoiteltu mukista, mutta tänään viimeksi puolet puolikkaasta mukillisesta kaatui pöydälle. Ei se mitään, äiti pyyhkii. Pääasiallisesti Inka nauttii maitonsa tuttipullosta, varsinkin ennen päivä- ja yöunia.

 

Kaurapuuroa, mustikoita, vadelmia ja mansikoita.

Aamupalan kiivijälkkäri. Melkein koko puuroannos upposi.
Marjat hävisivät toki ensimmäisenä.

 

Erityistä ylpeyden aihetta tyttäremme antaa vanhemmilleen potta-asioinneilla. Inka ei ole kahteen viikkoon tehnyt isompaa hätäänsä vaippaan! Iso pikku tyttö tekee sen pottaan lähes päivittäin. Pissinyt hän on pottaan jo puolisen vuotta. Inka saattaa sanoa kakka-sanan monesti päivässä, mutta vasta ähinän jälkeen on tosi kyseessä. Inkan jähmetyttyä keskittyneenä seisomaan hän aina mainitsee sanan kakka. Sitten kipitämme kylpyhuoneeseen potalle. Tulosta ei aina tule ensimmäisellä istumisella, joten joskus Inka käppäilee kylpyhuoneessa viitisen minuuttia ilman vaippaa, roplaa pesukoneen nappeja tai tutkii lattialastaa. Heti seuraavan jähmettymisen ja ähkäisyn jälkeen istutan tytön taas potalle ja tadaa! "Waaa! Kato!" Ja tuotosta ihastellaan ylpeänä! Ihastelun jälkeen Inka osoittaa vessan ovea "tänne, tänne!", kakka pitää käydä kippaamassa heti pönttöön. "Hei hei!" ja vilkutus perään. Kyläpaikassa tilannetta ei ole tullut eteen, mutta toimisin silti samoin. Jos pottaa ei löydy niin yrittäisin pitää pöntön reunalla. Saa nähdä!

 

Hampaiden pesu on ehdottomasti nihkein hoitotoimenpide. Käytössämme on kaksi lasten pehmeää ja kivanväristä hammasharjaa sekä Elmexin lasten hammastahnaa. Inka yleensä imaisee tahnanökäreet harjoista ja sen jälkeen suu onkin aika pitkälti supussa. Vaatii superhermoja ja kykyä kaikenlaiseen maanitteluun, että tyttö avaisi suunsa. Yleensä hampaidenharjaus tarkoittaa muutamaa sohaisua hampaiden pinnalle. Joskus onnistuu useampi sohaisu ja joskus ei yhtäkään, jos Inka saisi päättää.

 

Aikaisemmin harjaus onnistui mukavasti, mutta myös hampaita oli vähemmän. Tiedä sitten ovatko ikenet niin arat puhkeavien hampaiden vuoksi, että harjaus sattuu? Joskus hammashuolto menee sydäntäraastavaan itkuun asti, mutta heti toimenpiteen päätyttyä likka on taas iloinen oma itsensä. Toki yritämme parhaamme mukaan pitää hammastuokion positiivisena ja iloisena asiana (mutta joskus se on vaan niin helv...). Hampaita on tällä hetkellä kaksitoista, noin. Hampaita on nyt hoidettu yhdeksän kuukautta aamuin illoin ja alusta asti olemme aina laulaneet jotain itsekeksittyä hampaidenpesulaulua. Isällä ja äidillä on omat versionsa.

 

Ulkovaatteiden pukemisessa likka on varsinainen lurjus. Hän kyllä mielellään peuhaa eteisen lattialle kerättyjen ulkovaatteiden kanssa, hakee kengät, laittaa ne käsiinsä, pukee hatun päähänsä ja asettelee kaulahuivin, mutta kun pukija istuutuu lattialle, likka livahtaa tiehensä! Hän taistelee tosissaan fleecehaalarin kanssa, mutta kun sen pukeminen on saatu aluille homma yleensä etenee mukavasti. Loppuvaiheessa tytöllä toki menee hermo ja monesti myssy viritetään lattialla venkoilevan lapsen päähän...  Ja kyllä, äidilläkin on jo hiki. Ulkona taas kaikki on hyvin.

 

Inka puki hatun itse.



"Soo, soo!" Tytär puri äitiään käsivarteen. Taas.



"Kakku, kakku!"

 

 

Inkan kävely on kehittynyt hienosti. Vauvakirjaan merkitsin Inkan oppineen kävelemään ollessaan vuoden ja puolitoista kuukautta. Meni tovi ennen kuin hän suostui kävelemään ulkona kenkineen ja haalareineen, mutta nyt sekin sujuu todella hienosti. On hämmästyttävää, että vielä pari viikkoa sitten kanniskelin ja siirsin puistossa rähjäävää ja kitisevää tyttöä paikasta toiseen, mutta nyt hän kipittää omin jaloin oikein reippaasti. Viime kerralla Inka pelasi puistossa palloa viisivuotiaiden poikien kanssa. Hän lähinnä hihkui, huitoi ja hihitti, kun pallo meni ohi. Pallonpotkiminen on kyllä Inkan lempipuuhaa ulkona, mutta pojat olivat hieman vikkelämpiä... Kyseiset pojat ovat viihdyttäneet Inkaa puistossa ennenkin: "Inkka, Inkka, kato! Osaaksä tällee?" "Inkka, kato tee näin!"

 





Lentokone!



Inka on kyllä viihdyttävää seuraa. Hän on huumorintajuinen ja kujeileva. Päättäväinen ja itsepäinen. Hän on niin mainio osoittaessaan jotain haluamaansa esinettä ja nyökytellessään vakavana, että tuon minä haluan. Kun hän sen saa, on virnistys niin ihanan voitonriemuinen, että jes, äiti tajusi! Inkalla on myös kummallisia haluamisia: oman huoneen korkean lipaston päälle on päästävä istumaan joka päivä (kuka lie hänet on sinne joskus nostanut?) ja selaamaan kirjoja. Jos hän näkee tuttipullossa ja nokkamukissa korkin, on hänen itse saatava nostaa se pois paikaltaan, muuten juomisesta ei tule mitään. Inka hauskuuttaa joka päivä jollain hassulla jutullaan, oli se sitten sama kuin eilen, mutta hauska tyttö sen on! Ja niiiiiin rakas.