perjantai 28. helmikuuta 2014

Taaperoiden taidepaja Kiasmassa

Tyttäremme sai ystävältään mahtavan joululahjan. Kuoressa oli pääsylippu Kiasman taidepajaan! Oikeasti lippu oikeutti Kiasman näyttelyihin yhden aikuisen, mutta se nyt on sivuseikka... Taaperoiden piipahduspaja on tarkoitettu 1-4-vuotiaille ja lapsi pääsee sinne näyttelylipun maksaneen aikuisen seurassa. Ilmoittautumista ei tarvita ja nimensä mukaisesti siellä voi vaikka vain piipahtaa. (Tarkemmat tiedot, aukioloajat ja vinkit löytyvät Kiasman sivuilta.)
 
Eilen tytär pääsi käyttämään joululahjakorttinsa taidepajaan ihailemansa ystäväpojan (ja äitien) kanssa. Treffasimme Kiasmalla heti pajan auettua kymmeneltä. Samaan aikaan sisään ryysäsi päiväkotiryhmä. Pajan vetäjä totesi paikkaa esitellessään, ettei paja ole varsinaisesti tarkoitettu päiväkotiryhmille, koska heille on käsittääkseni järjestetty omat aukioloajat (?). Vetäjä tiesi kuitenkin kertoa, että päiväkotiryhmien piipahdukset ovat tehokkaita ja he ovat ulkona jo puolen tunnin sisällä. Ja yhtäkkiä ryhmä olikin kadonnut johonkin!
 
Taidepajassa oli (lopulta) rauhallista eikä mihinkään tarvinnut jonottaa eikä pensseleistä tarvinnut tapella. Pajan tila oli jaettu kahteen osaan, kuivaan ja märkään. Kuivalla puolella oli mahdollista tehdä taidetta kangassuikaleilla ja pilleillä ison peilin eteen asetettuun läpinäkyvään laatikkoon. Keskellä oli häkki, jonka sisällä pystyi tuottamaan erilaisia ääniä.
 


Sivupöydälle oli koottu erikokoisia rasioita, joiden sisälle kurkkaamalla löysi ihan mitä vaan. Oli Barbien jalkoja, helmiä, sudenkorentoja, höyheniä.. Kuivalla puolella oli myös värikkäitä muoviastioita, joilla sai ilmeisesti tehdä mitä keksi. Väliseinällä oli neliönmallisia magneetteja, joita sai siirrellä ja liikutella.
 




Märälle puolelle riisuttiin sukat ja puettiin essu. Aikuiset olivat nihkeitä ja pukivat kenkien päälle asuntonäyttötossut ja päällensä essun. Samalla pelkäsin saavani uuden värityksen housuihini, vaikka olin varautunut myös omilla vaihtohousuilla... Onneksi maalit pysyivät pensseleissä, kupeissa ja tauluissa. Lasten oli mahdollista maalata joko (pestäville) seinäpinnoille tai sitten valmiiksi maalatuille kankaille. Lisäksi sai maalata vaahtomuovin palasia, joilla sai leimata seinälle oman merkkinsä. Tai sitten ihan vaan telalla suoraan seinään...


 
 
Kokemus oli hauska ja lapsetkin näyttivät viihtyvän! Tunnelma oli leppoisa eikä millään lailla kilpaileva tai painostava. Pajassa sai hengailla miten lystäsi eikä vetäjä sinänsä vetänyt pajan toimintaa vaan oli läsnä ja apuna tarvittaessa. Tytär toki maistoi maalia heti pensselin käteen saatuaan, mutta kysyessäni maali oli(kin) vain sormiväriä eikä sinänsä vaarallista. Pääosin savea tai jotain.
 
Emme ole käyneet tytön kanssa värikylvyissä, taidepajoissa tai paljon muissakaan kulttuuririennoissa aikaisemmin, joten Kiasman taidepaja oli kyllä mainio paikka aloittaa. Suosittelemme lämpimästi! Pajan jälkeen oli kätevä käydä lounaalla alakerran Cafe Kiasmassa. Toiseen kertaan kuitenkin jäi tutustuminen Kiasman varsinaisiin näyttelyihin. Tyttö jäi luultavasti eniten kaipaamaan portaissa kiipeämistä ja juoksentelua alakerran isolla käytävällä, jossa pääsi "LUJAA!!".
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti