Kesäterveisiä

Helteet ovat sumentaneet pääni ja sulattaneet aivoni. Ajatukset eivät pysy kasassa, pinna on kireällä ja vatsa tiellä. Monet edelliset yöt olen nukkunut hikilammikossa ja niin on tainnut nukkua tytärkin. Isäntä nukkuu tyytyväisenä täkkinsä alla. Viime yönä teimme tytön kanssa upean päätöksen mennä kellariin nukkumaan! Petasin rojukellarin sohvalle itselleni pedin ja tyttärelle kasasin matkasängyn. Lämpötila oli mukava 21 astetta ja yläkerrassa (eli itse asunnossa) hehkeät 28 astetta! Onneksi kellarissa on myös oma vessa, ettei tarvinnut kivuta ulkokautta kotiin moneen otteeseen keskellä yötä.

Sanotaan, ettei ihanasta hellivästä lämmöstä saisi valittaa, mutta hitto vie valitan ihan koko muhkeudellani. Kokovartalokestohiki ei ota laantuakseen, vaikka istuisin varjossa ja tuulenvireessä. Ehkä se onkin ongelma, kun tuntuu ettei ole edes tuulenvirettä. Ilma seisoo täällä meidän kulmilla. Sisällä on läpiveto, mutta lämmin ulkoilma ei paljoa naamahikeä kuivata. Sisäinen lämpöpatteri ja kannettava irtopatteri eivät tilannetta helpota. Kohta kannettavia on kaksi!

Laskettu aika on tasan kuukauden päästä. Jos vauva tekee saman kuin siskonsa niin uloshiillostus alkaa vasta puolentoista kuukauden päästä. Silloin sentään saattaisi olla jo vähän viileämpää? Tällä hetkellä vatsan koko (kohdunpohjankorkeus) on lähes sama kuin esikoista synnytettäessä, että sikäli toivoisin vauvan syntyvän ajallaan...

Tänä kesänä emme ole liiemmin reissailleet. Pikku retket ovat suuntautuneet lähinnä vanhempieni tai isännän mökille. Alkukesästä piipahdimme ystävien ja heidän lastensa kanssa Linnanmäellä ja kiersimme lähinnä lasten ilmaislaitteet. Heinäkuun alussa (jolloin näköjään sai pitää neuletakkia päällä!) tytär kävi ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, mummo ja pappa seuranamme. Mieleenpainuvinta Suomenlinnan retkessä taisi tyttären mielestä olla, kun sai syödä papan kanssa hevneitä laivassa.

Heinäkuun puolessa välissä kävimme Korkeasaaressa niin ikään mummon ja papan sekä perhetuttujemme kanssa. Tyttären kanssa katseltuamme kuvia näin pari viikkoa jälkikäteen hän muisti hienosti mikä eläin oli kyseessä. Tiitinkukko on hiano! **** katsoo apinaa, apina kaivaa! Leijonanpoikaset syä. Mummo näkyy! Kamelia, **** syö jäkkiä! (Hän tosiaan sai maistiaisia äidin pehmiksestä kameleiden kohdalla!)

Mökkeilyä on harrastettu tänä kesänä vähemmän kuin ennen vanhaan. Olemme kuitenkin käyneet tytön kanssa muistaakseni kolmisen kertaa vanhempieni mökillä, kerran olimme jopa yötä. Tytär ensimmäistä kertaa! Mökin sijainti näppärän ajomatkan päässä mahdollistaa kätevät päiväkäynnit. Välillä mökille osuu enemmänkin porukkaa, mikä tekee menosta eläväisempää.

Isännän mökki on myös kätevän ajomatkan päässä, sielläkin olemme päiväreissuilla piipahtaneet. Parasta tämän kesän mökkeilyissä ovat omasta näkökulmastani olleet ehdottomasti lisäkädet ja viihdyttäjät. Isännän säästellessä vuosilomiaan loppukesään ovat mökkipiipahdukset olleet itselleni tarpeellisia vapaapäiviä. Järvessä lilluminen ja kirjan lukeminen ovat olleet parhaimpia aktiviteetteja.

 

Toki kesämme on sisältänyt tähän asti myös lukuisia tapaamisia rakkaiden ystävien kanssa. Toisia nähdään harvemmin ja toisia useammin. Kaikkien omat kesämenot toki laittavat aikatauluja ristiin, mutta sehän vain kuuluu asiaan. Kesää on vielä jäljellä ja kuka tietää mitä se vielä tuo tullessaan. Ainakin lisää kellarissa nukuttuja öitä!