sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Raskauskuulumisia

Ajattelin korkata heinäkuun ensimmäisen postauksen kertomalla omista kuulumisistani. Tämän hetken kuulumiset liittyvät aika pitkälti esikoisen hoitamiseen ja kuopuksen kasvatteluun kohdussa. Tällä hetkellä ollaan tukevasti raskausviikolla 32+2 (piti kalenterista laskea).

Moni kyselee lasketusta ajasta, jonka sentään muistan: elokuun 29. päivä. Jos joku kyselee milläs viikolla sä nyt ootkaan niin useimmiten kysyjä saa ympäripyöreän vastauksen. Viimeisimmät vastaukset ovat tainneet olla kai kolkyt ja jotain. Nyt olen taas kartalla. Ensimmäistä odottaessa olin jatkuvasti kartalla.

Raskausviikkojen seurantaa myöten tämä toinen raskaus on ollut tähän asti erilainen. Enkä usko sen enää samanlaiseksi muuttuvankaan. Alun pahoinvointi oli oikeasti raakaa pahoinvointia, eikä ensimmäisen raskauden yyh, kahvi haisee pahalta -etomista. Kummassakaan raskaudessa en onnekseni ole joutunut oksentamaan, mutta tällä kertaa se on ollut monesti lähellä. Pientä tytärtä nostellessa piti leukaa pitää ylhäällä, koska tuntui, että suusta lentää mitä vain ja milloin vain...

Pahoinvointi kaikkosi muutaman ensikuukauden jälkeen. Kävimme kolmihenkisen perheemme kesken kevätmatkalla Mallorcalla (josta olen kirjoittanut ensimmäisen, toisen ja viimeisen osan), jolloin raskaus oli mukavassa vaiheessa: ei pahoinvointia eikä muita kurjia raskausvaivoja. Ainoastaan mutkittelevat vuoristotiet saivat minut voimaan pahoin. Matkustimme 24. raskausviikon ympärillä.

Myöhemmin kuvioihin on astunut mukaan tutut suonenvedot, jotka pysyvät melko hyvin hallinnassa ja poissa tymäkällä magnesium-annoksella, jonka nappaan iltaisin. Monesti nukun (villa)sukat jalassa, jolloin peiton alta karkaavat jalat eivät pääse paleltumaan. Uutena oireena ovat ilmaatuneet liitoskivut, jotka tuntuvat minulla eniten nivusissa vihlomisena. Pahimmillaan ne ovat iltaisin sekä öisin, jolloin pitäisi vaihtaa asentoa. Kylkeä kääntäessä tuntuu kuin jalat irtoaisivat nivusista irti!

Esikoista odottaessa monet kyselivät supistuksista. Niitä tuli silloin tällöin viimeiset kuukaudet, mutta useimmiten huomasin jonkinlaisen supistuksen olevan menossa, kun kokeilin kädellä vatsaa ja se oli kova ja pinkeä. Vasta Kätilöopistolla sain tietää mitä ne supistukset oikeasti ovat! Tässä raskaudessa supistuksia tulee (lähes?) päivittäin ja välillä ne ovat niin kipeitä, että naama menee irveeseen ja henki salpautuu. Onneksi ne tulevat yleensä rasituksesta ja menevät levolla, pysähtymisellä tai hengittelyllä ohi. Neuvolassa terkkari väläytteli jo Kätilöopistokäyntiä, jos kipeitä supistuksia tulisi muuten vaan eivätkä ne menisi levolla ohi. Mutta toistaiseksi ja toivottavasti sinne mennään vasta (vajaan?) parin kuukauden päästä.


Ensimmäiseen raskauteen verrattuna nyt olen ollut myös väsyneempi. Vaikka vähän vaille kaksivuotias tytär antaa vanhempiensa nukkua pitkät ja katkeamattomat yöunet, tuntuu, etten saa tarpeeksi unta. Esikoista odottaessa töiden ulkopuolella sai nukkua vaikka kaiken vapaa-ajan tai pötköttää telkkarin ääressä mittaamattoman ajan. Nyt esikoinen tarvitsee luonnollisesti oman aikansa ja huomionsa. En toki niin väsynyt ole, että pystyyn nukahtaisin, mutta iltaisin ei kyllä lampaita tarvitse laskea.

Vatsa tuntuu myös kasvavan isommaksi kuin ensimmäisessä raskaudessa, joka käsittääkseni taitaa olla melko yleistä. Äitiyskortteja vertaillessani huomasin, että kohdunpohjan korkeus oli viime mittauksella 30 cm ja ensimmäisessä raskaudessa samoilla viikoilla (rv 30) kolme senttiä vähemmän ja lasketun ajan tienoillakin vain 34 senttiä. Keskikäyrän yläpuolella siis mennään...!

Hemoglobiini on ollut taas matalalla (alimmillaan 106 ja pari viikkoa sitten 118), joten rautalisää olen ilokseni taas nauttinut. Aluksi otin sitä melko varovasti, koska se aiheutti huonoa oloa, juuri kun siitä oli päästy. Toinen varovaisuuteen kannustanut tekijä oli se, että ensimmäisessä raskaudessa rautalisä (Obsidan Fe) sai vatsani sekaisin ja musta varpusparvi oli tuttu joka-aamuinen näky. Neuvolan terkkari kannusti nyt kokeilemaan säännöllisemmin ja katsomaan mitä oireita se saa tällä kertaa aikaan. Toteltuani huomasin, että onnekseni vain väri on sama, mutta koostumus.. hmm.. miellyttävämpi?

Verenpaine on ollut hyvä ja matalahko eli feta-oliivi-meetwursti-ruokavalio jatkukoon. Myös kahteen kertaan käydyssä sokerirasitustestissä arvot ovat olleet loistavat eli nektariini-mansikka-minttusuklaa-herkkulautanen olkoon ystäväni jatkossakin!

Vauva tuntuu liikkuvan isommin ja enemmän kuin esikoinen. Välillä maha ihan heilahtaa ja paidan kangas heiluu. Minulla ei ollut ennestään kuin puolitoista pientä raskausarpiviirua kyljissä, mutta nyt olen saattanut havaita alavatsassa uusia punaisia juovia. Rasvaus ja öljyäminen ovat olleet jokaikisen suihkun jälkeinen rutiini.

Vaikka olo on raihnaisempi ja kömpelömpi ja toisinaan kipeämpi, nautin suunnattomasti muhkeasta olomuodostani!




2 kommenttia:

  1. Sori, mutta mua nauratti toi "raaka pahoinvointi" :) Nämä tietysti on ihan subjektiivisia asioita ja oma kokemus aina tärkeä, mutta jos et ole oksentanut, niin en mä sitä kovin raa'aksi luonnehtisi :D Sanoo eräs, joka oksensi puoli vuotta päivittäin...(eikä tod vaan aamuisin) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Mähän vaan vertasin ensimmäiseen raskauteen, jolloin luulin voivani pahoin... :D En edes keksi kuvaavaa termiä erään pahoinvoinnille!

      Poista