keskiviikko 27. elokuuta 2014

Loppukesän hedelmät soseeksi

Rakastan loppukesää ja luonnon antimia. Tänä vuonna loppukesän herukkasato on harmikseni jäänyt kovin pieneksi. Omalta pihalta saimme herkutellaksemme muutaman desin mustaviinimarjoja ja isännän mökiltä ei valitettavasti liiennyt yhtään. Oman pihan marjat herkuttelimme ihan sellaisenaan. Kerran kävin poimimassa villivadelmia, mutta olosuhteet sallivat silloinkin vain muutaman desin herkuttelusaaliin.

Bongasin ystävän FB-seinältä luumuhillokeskustelun, jossa kutsuttiin poimimaan takapihan puista luumuja. Ja minähän oitis sinne itseni ämpäreineni kutsuin! Sain saaliiksi viitisen litraa luumuja, joista haaveilin tekeväni sosetta. Aloin kaivata niiden kaveriksi omenoita ja nykyajan nuorena kyselin niiden perään niin ikään FB:ssa. Pian sain ilmoituksen notkuvista omenapuista ja ajelimme koko perheen kesken pääkaupungin puolelle entisen naapurini pihalle omenoita poimimaan. Minä ja tytär keskityimme lähinnä maistelemaan omenoita ja poimimaan jokusia maasta, kun meidän isäntä ja talon emäntä poimivat herkkuja puista. Saimme saaliiksi kaksi viiden kilon mansikkalaatikollista sekä yhden kahdeksan litran ämpärillisen täyteen omenoita! Niiden tullessa täyteen piti jo poiminnasta innostunutta isäntää toppuutella, että eiköhän nämä riitä...



Tänään aloitin sosesavotan. Päätin olla tekemättä hilloja, koska perheessä on pian neljä suuta, jotka eivät niinkään liikoja sokereita kaipaa. Pesin ensin omenat ja luumut, tosin kasteluksikin sitä voisi kutsua. Lohkoin omenat suoraan valtavaan kattilaan eli jätin vain siemenkodat pois. En siis kuorinut. Luumuista poistin kivet käsin. Luumutkin laitoin kuorineen omenoiden sekaan. Sekaan jokunen desi vettä ja kiehumaan. En yhtään tiedä kuinka kauan annoin omenalohkojen ja luumuraatojen kiehua, mutta arviolta vartista puoleen tuntiin? Ensimmäinen satsi näytti olevan turhan nestemäistä, joten ennen survomista kauhoin mehua talteen. Ja sitten vain sauvasekoittimella sileäksi!

Keittämäni omenat olivat eri lajikkeita ja varmasti eri kypsyisiäkin, joten osasta soseista tuli karkeampia kuin toisista. Myös osa omenalohkoista saivat kypsyä pidempään, koska annoin lohkojen jo kiehua kun vielä pilkoin seuraavia päälle. Yhden satsin sain suureksi järkytyksekseni palamaan pohjaan!! Luumujen kivien kaivelun lomassa aloin haistaa kitkerää hajua ja ei perk..!! Isäntä ei maistanut kyseisen satsin maussa mitään kummallista, joten sekin surullinen palovammasatsi päätyi pakastimeen. (Kyseisen erän pakkasin pusseihin ja se taitaa jäädä syöntijärjestyksessä viimeiseksi...)



Keitin sosetta myös pelkistä luumuista, mutta siitä tuli jopa minun makuun liian kirpsakkaa ja kummallista. Laitoin senkin toki pakastimeen, mutta luulen, että se vaatii hieman jatkojalostusta ja vaikka mansikkaa kaverikseen. Ennen survomista talteen kauhottu omenaluumumehu oli aivan taivaallisen hyvää ja maistui myös tyttärelle. Huomenna ohjelmassa on vielä pelkän omenasoseen teko. Silloinkin omenalohkot saavat kaverikseen pelkästään tilkan vettä, mutta myös ripauksen kanelia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti