lauantai 6. syyskuuta 2014

Keittiössä kuului naps, ei poks

Kerroin taannoin kyselleeni sosiaalisen median kautta liikenevien omenoiden perään. Kun niitä sitten sain haettua pääkaupungin puolelta, tehtyä omena- ja omenaluumusoseet, ovat naapurit huudelleet joutavien omenoiden noutajien perään! Rajanaapurin rouva sekä muutaman talon päässä asuva rouva pyysivät hakemaan omenoita pihoiltaan.

Eilen kävimme ystävän kanssa hakemassa lähemmän naapurin pihalta kassikaupalla valkeaa kuulasta sekä talviomenaa. Vaikka olin soseeni jo tehnyt, houkuttelivat valtavat omenat tekemään itsestään vielä hilloa. Ja kun kaapista oli sopivasti löytynyt (viime vuonna "vanhaksi" mennyt) hillosokeripussi niin pakkohan niitä omenoita oli omaankin kassiin laittaa! Pitäähän sitä talven varalle olla kaveri maailman herkullisimmalle raakamaitopannarille..

Omenat siis jälleen lohkoiksi ja kota mäkeen. Tilkka vettä kattilan pohjalle ja kiehumaan. Valkeat kuulaat mössääntyivät hetkessä, mutta mukana olleiden jämäkämpien talviomenoiden vuoksi keitin lohkoja pidempään. Kun iso kattilallinen lohkoja oli kypsiä, survoin ne sauvasekoittimella, heitin joukkoon puolisen kiloa hillosokeria ja keitin kymmenisen minuuttia. Hillosokeripussin kyljessä on kätevä ohje, mutta en osannut arvioida lohkojen tai valmiin soseen painoa, joten heitin sokeria fiilispohjalta ja välillä maistellen. Tuli aivan mielettömän hyvää!

Tällä kertaa päätin säilöä hillon lasipurkkeihin. Keitin puhtaat lasipurkit kansineen ennen säilömistä. Kuvassa näkyvät grillipihdit olivat kyllä mainio apuväline, samoin kuin silikoninen patalappu ja -kinnas. Jokunen pyyhekin taisi olla kaiken sen sotkun keskellä käteviä. Kuumaan lasipurkkiin kuumaa sosetta piripintaan ja kuuma kansi päälle. Kansi sanoo pian naps. Purkit vaan jääkaappiin herkkusuita odottamaan!

Oman kropan poks-ääntä odotellessa.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti