Niin kauan olen ollut kahden lapsen äiti. Elo on ollut oikeastaan todella auvoista, koska isäntä on ollut kotona. Normaalista poiketen tiskikone on tyhjentynyt itsestään, jopa ruoka on valmistunut ajallaan ilman, että minä olen edes ollut keittiössä. Tähän voisi todellakin tottua! Totuus kahden lapsen äitinä olemisesta valkenee vasta maanantaina, kun isäntä palaa isyysvapaaltaan töihin. Mummoo...? Mummiii..? Siskoo...?
Poika, joka Reiskana on jo pitkään tunnettu, on aivan ihana. Pääasiassa hän viettää päivänsä syöden ja nukkuen. Ruokahalu on mainio ja hän itse pitää huolen ruoka-ajoistaan. Kävimme eilen neuvolassa ja viikossa painoa oli tullut hienosti lisää, melkein pari sataa grammaa! Pituuttakin jopa neljä senttiä (onko edes mahdollista..?). Nukkumisennätys on yhtenä yönä neljä tuntia putkeen. Ei voi kuin toivoa, että Reiska ottaa mallia isosiskostaan, joka alkoi kahden viikon ikäisenä nukkua yöt läpeensä. Toki sekin auvoisuus muuttui hetkeksi jonkun kuukauden kuluttua.
Isosiskon suhtautuminen pikkuveljeensä vaihtelee hetkessä. Toisinaan hän kyselee missä pikkuveikka on ja hänet nähtyään saattaa hellästi paijata ja pussata tai näyttää leluja. Seuraavassa hetkessä hän saattaakin "ohimennen" läppästä veljeään tai työntää käsillään tai jaloillaan. Samalla hän seuraa tarkasti vanhempiensa reaktiota. Yritän olla kyseisissä tilanteissa rauhallinen ja selittää miksei toisia saa edelleenkään satuttaa. Mutta toisinaan ärähdän. Eilen kysyin läpsimisen jälkeen, että haluaako tyttö myös syliin ja sain vastaukseksi helpottuneen joon. Olenkin tytölle sanonut, että syliin (tai ainakin kainaloon) mahtuu aina.
Isosiskon elämässä on tapahtunut muitakin mullistuksia. Hän muutti muutama yö sitten ison tytön sänkyyn! Pinnasänky oli matkalla kellariin, mutta jäikin töröttämään vierashuoneeseen. Ensimmäisenä yönä hän kipitti pimeässä talossa kolme (vai neljä?) kertaa makuuhuoneeseemme, mutta aina palautimme hänet takaisin. Seuraavat yöt ovatkin sujuneet paremmin muutamaa itkua lukuunottamatta. Hän on myös opetellut nukkumaan päiväunensa sisällä. Tähän asti hän on aina nukkunut ne ulkona vaunuissa. Iso tyttö on niin ylpeä omasta uudesta sängystään, johon hän pääsee itse kiipeämään!
Tällä hetkellä molemmat lapsukaiset nukkuvat. Isäntä on pihalla tekemässä jotain mistä kuuluu kopkopkop ja hurrurr. Minulla on vielä puolisen tuntia aikaa tehdä jotain. Tai pikemminkin yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti