Tytär muutti kaksi vuotta täytettyään ja ennen isosiskoksi tulemistaan pinnasängystä ison tytön sänkyyn. Tyttö on ollut uudesta sängystä aivan mielissään ja siinä nukkuminen on sujunut loistavasti (kopkop). Ensimmäiset pari kuukautta olen pedannut sängyn vain oikomalla nukkumispeiton. Haaveilin jonkinlaisesta päiväpeitosta, koska sängyssä kuitenkin leikitään ja peuhataan, joten peitto ja unilelut ovat hetkessä mullin mallin.
Tavallinen sängyn päälle heitettävä päiväpeitto ei kuitenkaan olisi ollut mielestäni toimiva, koska sängyssä on reunat. Ja peiton päälle laitattava peitto olisi ollut vain... hmm... ylimääräinen? Olin bongannut muutamista blogeista vetoketjulla suljettavia päiväpeittoja ja viimeistään ystäväni lastensängyissä sellaiset nähdessäni päätin ommella tyttären sänkyyn samanlaisen. Päiväpeitto tulee siis olemaan kiinteä(hkö) osa sänkyä ja se tulee myös patjan alle. Päiväpeitto avataan ja suljetaan kahdesta pitkillä sivuilla olevasta vetoketjusta.
Ostin Eurokankaasta Mollamaija-tikkikangasta, jota päätin käyttää väärin päin! Tilasin netistä neljämillistä metrivetoketjua ja siihen vetimiä, koska peiton sivuihin tulee kaksi 120 senttimetrin pituista vetoketjua, joita ei ihan hyllystä löydä (Metrivetoketju on Eurokankaassa tilaustavaraa).
1. Aloitetaan projekti läväyttämällä lapsen patja (80 x 120 cm) peittoineen eteisen lattialle. Mallataan päiväpeiton ala- ja yläosaan sopivat palat. Alaosan kooksi tuli 96 x 148 cm ja yläosan 84 x 144 cm. Yläosan tyynypääty jää auki ja sinne jää hieman pidempi lirpake pedattavaksi.
Alakangas muodostaa siis patjalle "laatikon", siksi se on isompi.
2. Saumuroidaan/huolitellaan kaikki reunat ja ommellaan yhteen ylä- ja alakankaan jalkopäädyn. Huomaa, että palat ovat erikokoiset eli mittaa keskikohdat, jotta molempiin reunoihin jää saman verran tilaa.
3. Nupitetaan alakankaan neljä kulma niin, että ne muodostavat istuvan kotelon patjalle.
Kolme ensimmäistä kuvaa jalkopäästä ja neljäs tyynypäädystä, jossa reuna taitetaan.
4. Ommellaan kulmat kiinni innokas apuri sylissä. Yllä olevissa kuvissa nuppineulat ovat harhaanjohtavasti väärällä puolella kangasta eli keplottele ne nurjalle puolelle, jolta ompelu tapahtuu.
5. Mitataan metrivetoketjusta kaksi 130 senttimetrin pituista pätkää ja kikkaillaan niihin kiinni vetimet. Netissä on siihen useita (kummallisia) ohjeita, mutta minä käytin apunani vain kahta kättä ja hampaita.
Ei haittaa vaikka menee väärille jengoille.
6. Kiinnitetään vetoketjut pitkille sivuille parhaaksi katsomalla tavalla, joko kiroillen tai hymyillen.
Taitava tekee ne samaan aikaan.
7. Pedataan sänky!
Kuten varmasti huomasit, ohje ei ollut järin yksityiskohtainen, mutta toivottavasti antaa osviittaa päiväpeiton ompeluun! Toki voin antaa lisää vinkkejä ja neuvoja. Tämä versio on melko tilava, mutta kuitenkin tarpeeksi napakka, jotta vetoketjut saa sujautettua kätevästi kiinni ja auki. Joissain versioissa vetoketjut ommellaan myös jalkopäätyyn, jotta päiväpeiton kannen saa kokonaan irti (ja kätevästi pesuun). Mutta itse en ryhtynyt kikkailemaan vetoketjua kulmiin, niin hyviä ystäviä vetoketjun kanssa emme vielä ole...!
Uuden ja kätevän päiväpeiton kunniaksi hankimme myös uudet sävyihin sopivammat ja ilmavammat verhot. Päiväpeiton omistaja sekä valmistaja ovat varsin tyytyväisiä lopputulokseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti