Äitiyspakkauksen makuupussi uusiksi taas

Jälleen kerran on ollut aika juhlistaa yhden ystäväni syntyvää vauvaa. Ystäväni oli miehensä kanssa päättänyt olla ottamatta äitiyspakkausta, joten täytyyhän Pingalen edes jotain äitiyspakkausmaista antaa lahjaksi! 

Lähdin eräänä päivänä Lanttilan jättikirppikselle etsimään käytettyä äitiyspakkauksen makuupussia ja ensiyrittämällä löytyi kaksi! Samanlaiset pussit olivat loistokunnossa, vetoketjut toimivat ja kankaat olivat puhtaita ja ehjiä. Ennen tuunausta kuitenkin pesin makuupussit. Valitsin päällystyskankaaksi melko tavallisen puuvillakankaan, jottei se olisi liian räikeä tulevan äid.. siis vauvan silmille.

Harmikseni en löytänyt tietoa minkä vuoden äitiyspakkauksesta makuupussi on, tietääkö joku muu? Vai onko se edes äitiyspakkauksesta...? Ensimmäiseen makuupussituunaukseen verrattuna tämä versio on huomattavasti siistimpi ja onnistuneempi, mutta onneksi ensimmäinen tulikin omaan käyttöön. Ompelin uuden kankaan samalla tavalla kuin edellisen makuupussin kohdalla eli en ratkonut vanhasta pussista mitään vaan ompelin huolitellun uuden kankaan kiinni aivan vetoketjun viereen.

Makuupussi ei ole ehkä kesää vasten syntyvälle vauvalle ajankohtainen, mutta toivottavasti se pääsee käyttöön makoilualustana tai viimeistään viileiden syysilmojen tullen. Lisäksi ompelin tulevalle pienokaiselle reippaat krokotiilipöksyt!

Trikoovaatteissa seikkailevat prinsessat

Pääsiäisen upeita aurinkopäiviä on vietetty tuntitolkulla ulkona, mutta tyttären päiväuniaikaan hurautin tänään muutaman trikoovaatekappaleen. Ompelin naapurintytölle pipon ja paidan sekä omalle tyttärelle myös paidan. Tilasin taannoin Kestovaippakaupasta (kankaiden karkkikauppa) muutamia kuviollisia trikookankaita ja nyt ne pääsivät saksien väliin ja neulojen alle. Taskujen yksiväriset trikoot löytyivät omista kangasaarteista.

Paita naapuriin, kangas Lillestoffin Froschprinz.

Pipo naapuriin, kangas Lillestoffin Princess Castle.

Paita omalle tytölle.

Lankalauantain retki Kalkkiruukin luontopolulle

Sipoonkorven kansallispuisto kaikkine maisemineen ja reitteineen on lähes takapihallamme. Vaikka olen kävellyt, ihastellut ja nauttinut laajasta metsäalueesta lukuisia kertoja tässä puolentoista vuoden aikana, on monipuoliselle korpialueelle tehty luontopolku jäänyt kävelemättä läpi. Isännän sisko ja mies lomailivat meillä pääsiäisenä pari yötä ja suunnittelimme tekevämme (vihdoin) retken Kalkkiruukin luontopolulle.

 

Vajaan viiden kilometrin pituinen luontopolku lähtee Kalkkiuunintien päästä Vantaan Sotungissa. Reitti on merkitty (ainakin tällä hetkellä) valkovihrein nauhoin sekä kyltein, joten vaihtelevassa ja paikoin haastavassa maastossa oli helppo pysyä reitillä. Tosin kerran erkanimme polulta ollessamme niin fiiliksissä maisemista. Reitin varrelle osuu myös Vantaan toiseksi korkein kohta, Högberget. Jotkut hullut ovat joskus suunnitelleet tälle upealle perinnemaisema-alueelle laskettelukeskusta, mutta onneksi kylän viisaimmat (eli kaikki) ovat aikanaan torpanneet idean täysin. Högbergetiltä on upeat maisemat Sotungin ylle aina Hakunilaan ja Vuosaareen asti.

Högberget.

 

Tytär viihtyi mainiosti kantorepussa ja maaston salliessa hänelle suotiin mahdollisuus tepastella ja verrytellä jalkojaan. Hänelle retken parasta antia taisivat olla lukuisat leppäkertut, pitkät havunneulaset sekä eväät. Itse innostuin eniten mahdottoman upeasta säästä, vaihtuvista ja hienoista maisemista, metsän tuoksusta, ulkona olemisesta, hyvästä seurasta ja toki niistä eväistä.

Harmiksemme repussa kulkeneet makkarat jäivät paistamatta, koska reitin varrella olleen laavun ja nuotiopaikan olivat vallanneet maailman suuurimmat ja äänekkäimmin haukkuvat koirat omistajineen ja lapsineen. Vaikka pidämmekin koirista, emme voineet kuvitellakaan jäävämme nauttimaan makkaroista vapaina säntäilevien ja louskuttavien lehmien kymmenpäisessä tapaamisessa. Eivät makkarat toki hukkaan menneet, paistoimme ne kotona uunissa!

Maisemat kylämme yli.

"Leppäkeettu!"

Pashaa korkeuksissa.

Tyttö nautti tunnin päiväunet tädin kyydissä.

 

Me taisimme kiertää reitin väärään suuntaan, koska numeroidut kyltit pienenivät loppua kohden ja vastaan tuli melko paljon muitakin reippailijoita. Se ei tietenkään luonnosta nauttimista häirinnyt millään tavalla. Reitille mahtui paljon nousuja ja laskuja, mutta se ei silti tuntunut yhtään liian raskaalta. Reitti oli pääosin kantoista ja kivikkoista polkua metsän siimeksessä. Högberget oli lähinnä tasainen kallio. Kalkkiruukin luontopolku täytyy ehdottomasti kävellä läpi uudestaan lähempänä kesää, jolloin maisemat ovat vihreämmät ja nuotiopaikkakin ehkä rauhallisempi...

Petivaatteita vastasyntyneelle

Ystäväni tytär päätti syntyä ihan omia aikojaan, vajaa kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Siinä taisi vanhemmilta jäädä jokunen hankinta ja valmistelu tekemättä, kun pieni ihanuus putkahtikin maailmaan. Yksi hankinnoista oli petivaatteet ja toki halusin jeesata pientä perhettä.

Ystäväni oli vielä vauvan ollessa vatsan uumenissa löytänyt Eurokankaan valikoimista mieleistänsä lakanakangasta, mutta tarkempien suunnitelmien puuttuessa jättänyt ostamatta tarvikkeet. Pikkuruisen vauvan synnyttyä ja kankaiden ollessa edelleen rullalla pakoissa hän kertoi minulle kankaiden yksityiskohdat ja lompsin ostoksille.

Pussilakanan toiselle puolelle laitettiin sievää Mollamaija-puuvillakangasta ja toiselle puolelle Viikari-nimistä raitakangasta. Lisäksi hankin aluslakanaksi valkoista puuvillakangasta sekä "kosteusvahinkojen" varalle pehmeää ja ohutta muovitettua froteeta.

Bonuksena ompelin pussilakanakankaista kaksi pehmeää lelua, jotka voi kiinnittää vaikka pinnasängyn reunaan. Molempien sisällä on vanua ja kulkunen. Pötkylässä on lisäksi kuminauha, joten sitä voi rämpsäytellä kulkunen kilisten. Lisäksi ompelin pikkuruiselle tytölle pinkit leggarit.

Ennen lakana-asiassa auttamista olin itse asiassa jo ostanut syntyvälle vauvalle kankaan pussilakanaan. Ystäväpariskunnan sisustusmaun tunteneena päädyin neutraaliin vaihtoehtoon: harmaaseen tähtikankaaseen.

Hyviä ja levollisia unia pikkuiselle! (Ja vanhemmille!)

Kangaslippis

Olen muutamissa blogeissa törmännyt ihaniin kangaslätsiin. Osa on kunnianhimoisesti jopa käännettäviä, osassa on ihan piilossa pysyvä vuori. Itsekin aloin haaveilla tyttäreni päähän puuvillalippistä, joten sellainen oli ommeltava.

Löysin helpon ja yksinkertaisen ohjeen Mikunlokista, kiitos! Tässä lätsässä ei ole vuorta ja puuvillakangas on ohutta. Vielä näin kevätviimoille voisin kokeilla ommella lippiksen paksummasta kankaasta ja vuorin kanssa.

Malttamattomana ohjeiden lukijana taisin hypätä pari kohtaa yli... En ensivilkaisulla siis tajunnut muutamaa kohtaa, joten tein omiani. Nyt jälkeenpäin ohje näyttää oikein loogiselta! Seuraavaan hattuun teen siis muutaman kohdan eri tavalla. Ensimmäinen on aina ensimmäinen!

 

Trikoomekot naapurintytölle

Naapuritalossa asuu pian neljä vuotta täyttävä tyttö, jonka kirpputorille meneviä ja pieneksi jääneitä vaatteita sain penkoa. Hyviä vaatteita löytyikin aimo läjä! Tytön äidin kanssa sovimme, että ompelen pari pirteää mekkoa vastineeksi tytön vaatteista.

Violetti norsukangas on tilattu Käpyseltä ja vihreän mekon kukkakangas on ostettu Metsolan myymälästä. 

 

Vihreän mekon tasku.

Huolittelen reunat ensin saumurilla ja käännän kaksoisneulalla ommellen.

"Takku!"