Pinnasängyn pehmuste

Kun sain tietää odottavani esikoistani, päässäni vilisi jos jonkinlaisia ompelu- ja tuunausprojekteja. Osan niistä sain aloitettua ja tehtyä valmiiksi ja osa jäi vain haaveilun tasolle. Yksi niistä oli tehdä kiva ja erilainen pinnasängyn pehmuste. Tytär on nyt muutamaa kuukautta vaille kolmevuotias ja nukkuu isojen tyttöjen sängyssä, jossa on kaupan reunapehmuste (kirppislöytö tosin). Esikoiselle on sitten ommeltu muun muassa vaatteita hurjan paljon enemmän kuin kuopukselle.

Nyt kun kahdeksankuiselle kuopukselle sisustetaan omaa huonetta, oli edes hänelle saatava oma ja persoonallinen pehmuste pinnasänkyyn. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilin jostain mustavalkoisesta kankaasta! Lastenhuoneeseen kun kuitenkin sitä väriä ilmestyy väkisinkin niin mustavalkoista oli saatava. Marimekon Kanteleen kutsu oli ensimmäisenä mielessä, mutta sitä ei (enää?) valmisteta puuvillakankaana.

Kun tämä suru-uutinen Marimekon liikkeessä korviini kiiri, pääsin siitä yli hyvin nopeasti. Sain nimittäin käsiini Ajatus on tärkein -puuvillakangasta. Aivan huippukuosi! Ja siitä samasta otettiin vielä verhokangaskin... Pehmusteen ulkopuolelle päätin laittaa Eurokankaan mustavalkoista raitakangasta, ettei ihan överikuoseiluksi mene. Ajatus on tärkein -kuosissa on myös se hyvä puoli, että siinä ei tarvitse kangasta leikellessä pelätä, että menisi ketun tai oravan kaula poikki...

Itse pehmusteena on vanha ja ankea Ikean jämäkkä pinnasängyn pehmuste, jonka kaverilta vuosia sitten sain. Ja jonka ihan vähäksi aikaa vain laitoin sellaisenaan tyttären pinnasänkyyn ennen kuin saisin kankaat hankittua...

Leikkasin uudet kankaat kymmenisen senttiä korkeammaksi kuin itse pehmuste, jotta pehmusteen saa tiukasti myös patjan ja pinnojen väliin eikä patja tursuavine lakanoineen näy. Kiinnitysnarut on puuvillanauhaa.

Pojan huoneessa on vielä vierassänky (jossa äiti tai isä vielä toistaiseksi nukkuu..) ja muutakin mahdollisesti sinne kuulumattomia kalusteita, mutta ajan kanssa katsotaan millainen huoneesta muodostuu. Mikään intohimoinen sisustaja minä en ole, enemmänkin ratkaisut ovat käytännönläheisiä... Vihreä matto odottaa sisällepääsyä. Se on ollut noin kuukauden ulkona tuulettumassa, kun poikasen oksennukset siihen silloin lensivät.

Poikanen pitää uudesta pesän pehmusteestaan ja äitikin on oikein tyytyväinen!