Yöhousut ja bokserit isännälle

Olette varmasti huomanneet, että ompelen enimmäkseen lapsille ja itselleni. Olen kerran aikaisemmin ommellut miehelleni vaatteen. Vaate oli ruutukankaiset lököhousut ja aikaa niiden ompelemisesta on monta vuotta. Niitä en täällä aio esitellä. Eipä housuja ole kyllä päälläkään nähty sen koommin... Mutta tämän postauksen vaatteita on päällä saatu ihailla jo useasti!

Kesän aikana utelin isännältä hänen yöhousuistaan. Pitääkö hän joustamattomista vai joustavista? Ovatko taskut välttämättömät? Entä se sepalus..? Hän pääsi jyvälle miksi housuista utelen ja alkoi luetella unihousujen hyväksi havaittuja ominaisuuksia. Sellaisia olivat muun muassa tietynlainen pituus, leveys ja väljyys. Taskut, joita vähintään kaksi kappaletta (apua). Sitten sepalus, monella napilla ja niin etteivät napit näy (apua). Myös itsenyplättyä pitsiä olisi kuulemma hyvä olla. Hahh!

Laitoin vaatimukset korvan taakse ja ompelin kesän aikana isännälle kahdet bokserit ja yhdet yöhousut. Molempiin piirsin kaavat hyväksi havaituista ostoversioista. Tilasin Jyväskylän kangaskaupasta bokserikuminauhoja vartavasten tätä projektia ajatellen. Sininen puuvillaraitatrikoo on samasta puljusta ja vihreä versio on vähän jämäkämpää Marimekon raitatrikoota. Yöhousujen taskuista kurkistaa tilkkulaatikon trikooaarre.

Boksereiden takaosa on ommeltu yhdestä kappaleesta ja etupuolen keskiosa on kaksipuoleinen. Lisäsin myös haarakiilan. Raitakangas ei ehkä ollut paras valinta harjoituskappaleisiin, mutta eipä ole mies valitellut harittavia kohdistuksia. Boksereihin olen (olemme) oikein tyytyväisiä!

Mutta eipä se yöhousuprojekti tietenkään mennyt niin kuin piti (ei kuitenkaan tyssännyt siihen pitsiin, hehehh). Koska olen toisinaan huolimaton hätähousu ja oikaisen mutkat suoriksi, tulikin unihousujen ompeluun ylimääräisiä mutkia matkaan. Sain ommeltua housut ilman kummempia vaikeuksia taskuineen ja nappisepaluksineen aina vyötärökuminauhan kiinnitykseen asti. Housuista tuli kuitenkin todella leveät ja kapealanteiselle sopiva kuminauha oli tietenkin melko lyhyt.

Kun aloin kiinnittää renkaaksi ommeltua kuminauhaa kaksoisneulalla housujen vyötärölle, tein ensimmäisen mokan. En mitannut kuminauhasta kohdistuskohtia vaan ajattelin venyttää kuminauhan ommellessa housuihin sopivaksi ihan perstuntumalla. Pieleen meni! Kuminauha loppui kesken ja vyötäröä olisi ollut jäljellä ainakin parikymmentä senttiä...

Kiroilujen jälkeen housut jäivät lojumaan. Jonain päivänä otin ratkojan käteen ja aloin purkamaan kaksoistikkiä. Mutta se se vasta karmeeta hommaa olikin! Olin venyttänyt kuminauhaa niiiiiin paljon, että yhden millimetrin sisällä oli noin sata tikkiä, noin. Ja limen väriseen kuminauhaan upposi limen väriset langat oikein ihanasti. Turhautuneena päätin saksia koko bokserikuminauhan pois. Se oli virhe numero kaksi.

Koko bokserikuminauha alkoi purkaantua saksimisen takia. Ajattelin saumuroinnin kuitenkin pelastavan tilanteen ja pysäyttävän kuminauhan sisäisen purkaantumisen. Ompelin saumanvaran verran leikellyn kuminauhan saumurilla kiinni ja tadaa! Rakas, tässä sulle unihousut, eiksoo hienot!

Housut taisivat olla pari kertaa päällä ja pesussa. Seuraavalla kerralla housuja ylös vetäessä miehellä jäi kuminauha käteen!

Taas tartuin saksiin, leikkasin vihoviimeisen kerran limen värisen kuminauhan pois ja saumurilla hurautin sinisen resorin vyötärölle. Mittasin, täsmäsin ja huolella ompelin! Vähän kärsi tuo haara-vyötärökohdan korkeus, kun pariin kertaan sitä leikkelin ja sitä myöten lyheni. Harvemmin esittelen jo käytössä olleita ja pesussa käyneitä vaatteita, mutta nyt tein toisin.

Kyllä kuulkaas on hienot ja rakkaudella ommellut unihousut! Löytyy taskua ja sepalusta, ei tosin piilossa olevaa. Ompelukoneella ommeltua napinläpeä ja silitettyä tukikangasta. Pitsit jätin muihin projekteihin... Boksereita voisi hurauttaa muutamat lisää, mutta toisien yöhousujen ompelua harkitsen vielä.