Neljä vuotta sitten aloin odottamaan esikoistani. Olin seuraillut muutamia blogeja ja sain ajatuksen perustaa myös oman. Halusin kirjoittaa odotuksesta ja äidiksi kasvamisesta. Meni kuitenkin monta kuukautta ennen kuin sellaisen liikkeen uskalsin tehdä. Kerran pyysin blogikonkariystävääni vähän näyttämään miten se blogi ehkä sitten joskus mahdollisesti voitaisiin perustaa. Klikklik vaan ja Pingale oli yhtäkkiä perustettu!
Nimi blogille oli oikeastaan ollut jo pitkään valmiina. Eniten minua taisi jännittää se, että tulisiko blogiani kukaan lukemaan. Kehtaisinko kertoa kellekään? Pitkään siinä menikin, että mainitsin blogistani yhtään lähipiiriä pidemmälle. Facebookiin perustin Pingale-sivun pitkän harkinnan ja pohdinnan ja kehtaamisrypemisen jälkeen. Kummallinen ristiriita: sitä haluaa kirjoittaa kaikkien luettavaksi tekstiä, mutta ei kuitenkaan uskalla mainostaa sitä, jos joku vaikka sitä lukisi?
Blogini painopiste on muuttunut hyvin paljon siitä mistä se lähti. Alkuun kirjoitin paljon esikoisen vauvavuodesta ja äitiydestä. Se kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä ja koin pakottavaa tarvetta jakaa asioita joidenkin kanssa. Kirjoittaminen oli silloin(kin) todella tärkeää. Odotuksistani huolimatta kommenttikentät ammottivat monesti tyhjyyttään ja tuntui, ettei kukaan lue niitä. Kirjoittaminen tuntui kuitenkin niin terapeuttiselta, että jatkoin yksinpuhelua. Toki blogin tilastoista saatoin nähdä, että kyllä niitä joku lukee. Äiti nyt ainakin!
Harvakseltaan postasin myös ompeluksistani. Olin ompelusaavutuksistani tavattoman ylpeä, vaikka nyt jälkikäteen pari vuotta sitten ommeltuja vaatteita katselenkin huvittunein ja vähän vaivaannuttavin silmin. Mutta se tässä blogissa onkin mahtavaa. Pääsee seuraamaan omien ompelutaitojen kehittymistä. Edelleen puen lapsilleni parin vuoden takaisia vaatteita, jotka on ommeltu ilman kaavoja, hihakappaleet on leikattu väärään langansuuntaan, vetoketju on laittanut haalarin aaltoilemaan, kun en ole tiennyt tukikankaan olemassaolosta ja kietaisubody on jätetty kokonaan kanttaamatta. Kaikista näistä on kuvia Pingalen alkuvuosilta, penkomaan vaan..!
Olen viimeisen puolen vuoden aikana ommellut melko paljon vaatteita lahjoiksi ystävien lapsille. Ystävät ovat tutkineet vaatteita ja todenneet ihanasti ääneen kuinka vaatteista näkee taitojeni karttumisen. Iloitsen palautteesta suunnattomasti, koska itsekin olen huomannut saman. Jatkuvasti opin uusia juttuja ja haastan itseni opettelemaan jotain uutta. Koskaan ei tulee vastaan hetkeä, jolloin olisin oppinut kaikki ompelun salat!
Mutta ne perhe- ja äitiyspostaukset? Ne ovat jääneet vähemmälle. Toisen lapsen kohdalla en enää koe tarvetta pohtia ääneen pottajuttuja, sosereseptejä ja nukkumisjärjestelyjä. Toisinaan on käynyt mielessä poistaa osa esikoista koskevista kirjoituksista. Lapsi kasvaa, menee kouluun, oppii lukemaan ja niin oppivat kaveritkin.
Blogistani on viime aikoina tullut hyvin ompelupainotteinen. Koska koen niin suurta onnistumisen iloa ja riemua, minusta on ihanaa jakaa sitä muillekin. Toivon, että joku saisi inspiraatiota ompelemistani vaatteista tai mahdollisesti jopa apua mieltään askarruttavaan pulmaan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää yllä samaa avointa linjaa, johon sopuisasti mahtuu muitakin kuin ompelupostauksia. Ruoka- ja leivontaresepteillä saatan yllättää. Tai vaikka kirjoituksella etelänmatkasta..!
Minusta olisi ihana selata ja lukea enemmänkin muiden blogeja. Pelkään jo nyt puhelimeni olevan liian usein liimaantuneena käteeni. Mutta tiedän blogimaailman olevan vastavuoroista. Mitä enemmän lukisin ja kommentoisin muiden blogeja sitä enemmän oma blogini todennäköisesti saisi näkyvyyttä. Yksi tunti lisää vuorokauteen..?
Kolmannensadan postauksen kunniaksi olisi mukava kuulla palautetta blogistani. Oletko jäänyt kaipaamaan joitain aiheita? Onko joku tietty postaus tai aihe jäänyt mieleesi? Otan avosylin vastaan kaikenlaiset ajatukset!
Ps. Kuvissa tyttärelle ompelemani Autumn Forest -paita (Ottobre 4/14). Kangas on kaunista Paapiin Siesta-luomujerseytä. Ompelin mallin ensimmäistä kertaa ja se on oikein oiva peruspaita pienellä rypytysyksityiskohdalla.
Pps. Terveisiä yövuorosta! En muista milloin olisin julkaissut kirjoitusta puoli neljältä aamuyöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti