tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pieni Frozen-fani Elsa-mekossaan

Ensimmäinen pitkä elokuva, jonka tyttäremme näki oli Frozen. Hän sai luvan katsoa sen kavereidensa kanssa minun ollessa läsnä. Siitä lähtien ja ystäviensä vanavedessä hänestäkin tuli pieni Elsa-fani. Hän viehättyi kaikesta Frozen-ihanuudesta ja viritteli itselleen kaikenmaailman liinoja ja kankaita pitkiksi mekoiksi.

Toki minäkin tätä faniutta olen hieman ruokkinut ostamalla jotain pientä lelua ja rekvisiittaa, mutta niitä on tullut paljon myös lahjaksi. Menin myös ostamaan joulun jälkeisestä alennuksesta tytölle Elsa-mekon. Ihanan kimaltelevan, on höyheniä ja sifonkia. Sellaisen melko tönkön, kahisevan ja harsoisen. Pelkään sen repeävän hetkellä millä hyvänsä. Päätin ommella vähän joustavamman version. Se mekko valmistui puolisen vuotta päätöksen jälkeen sopivasti päivää ennen kerhon vappunaamiaisia!



Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla (Ottobre 3/12). Etumukseen saksin vapaalla kädellä ystävältä saadusta paljettikankaan palasesta vähän kimalletta. Helma on täyskello turkoosista trikoosta ja päällä on Ikean harsoverhoa (0,99€/m!). Niskan Pingale- ja kokolaput ovat tyylikkäästi vinksin vonksin.



Viime vuoden jouluna pieni Elsa-fani toivoi vain yhtä asiaa. Hän oli nähnyt eräällä junamatkalla leikkivaunussa toisella tytöllä pehmeän ja pienen Elsa-nuken. Tovin päästä huomasimme tytön ja äidin lähteneen, mutta nuken jääneen leikkivaunuun. Tyttärelle tuli hätä, että miten kaveri saa Elsa-nukkensa takaisin. Selitin pienelle löytötavaratoimistot ja konnarit ja vakuutin nuken löytävän joku päivä tytön luo. Jätimme nuken leikkivaunuun.

Joulupukki toi tyttärellemme samanlaisen nuken, josta hän junamatkasta asti haaveili ja joka oli tosiaan ainoa toive. Elsa-nukke oli tytölle todella rakas ja pääsi joka yö nukkumaan kainaloon. Kunnes heidän tiensä erosivat parin kuukauden päästä Mallorcalla. Nukke oli epähuomiossa pudonnut rattaissa istuvalta tytöltä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Nuken häviämisestä juteltiin monet monet kerrat kyynelten kera. Vakuutin (ja kieltämättä halusin itsekin uskoa), että nuken on löytänyt joku ihana pieni espanjalainen tyttö, joka sen vei kotiinsa ja pitää siitä yhtä hyvää huolta kun tyttömmekin.

Elsa-nuken häviämisestä on nyt nelisen kuukautta eikä tyttö ole ottanut sitä pitkään aikaan puheeksi. Kunnes viikko sitten olimme käymässä Lohjan mökillä ja lähdimme tyttöjen reissulle Lohjan keskustaan. Minä, tytär ja mummo. Käydessäni vaateliikkeessä mummo ja tytär istuivat suihkulähteellä, jonka pohjalla näkyi kolikoita. Tyttö tietenkin oli niitä ihmetellyt ja mummo oli selittänyt toivomuskaivosta. Tytär sai heittää sinne pienen kolikon ja mitä hän olikaan toivonut. Sitä Elsa-nukkea, joka jäi Palmaan.

Sen hankkiminen on äidillä työn alla, rakas pieni.



Kyllä meillä piha, pensaat ja puut viheriöivät, mutta kuvat on otettu huhtikuun lopulla kerhon vappunaamiaisten jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Niin kauunis mekko. Ja olipa surullinn tarina hukkuneesta nukesta. Ja kengätkin olettte löytäneet prinsessan väreihin sopivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna :) Kengät ovat mekon kanssa käytettäväksi ehkä turhan jykevät Frozen-varsilenkkarit, mutta ihan kätevät huhtikuussa :D

      Nuken tarina jatkuu edelleen aika surullisena, koska samanlaisia nukkeja ei vaan enää myydä missään.. :/

      Poista