Kesäreissut osa 1/3: Tukholma ja Junibacken

Tänä kesänä valkeni taas pieni totuus perheen yhteisistä kesälomista. Miehellä loma oli jaettu kahteen osaan: kesäkuun alussa yksi viikko ja juhannuksesta eteenpäin kolme viikkoa. Sitten ensi vuonna taas uudestaan! Viime kesänä mies lomaili putkeen yhdeksän viikkoa pitäen isäkuukauden ja vuosilomat putkeen, joten siinä oli jo loman tuntua. Tänä vuonna taisi kaikkien mieltä painaa lyhyt loma, pitkä lista tekemättömiä asioita, minun satunnaiset ja yllättävät työkeikat sekä haaveet kaikenlaisesta kivasta lomapuuhasta. Ja sitten se loma jo loppuikin! Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta?

Miehen toisen kesälomapätkän alkajaisiksi starttasimme risteilylle Tukholmaan! Olimme ystäväperheen kanssa varanneet juhannuspäiväksi hytit Silja Linen Muumiristeilylle. Kokoonpanomme käsitti siis neljä aikuista ja viisi alle eskari-ikäistä lasta. Meidän perheellämme oli Promenade-hytti ja viiden hengen reissukaveriperheellä tilavampi Family Promenade -hytti.

Pyysimme alle kaksivuotiaalle pojallemme matkasängyn toimitettavaksi hyttiin. Vaikka laivan matkasänky on kovin kapea, oli se oiva kapistus ympäriämpäri möyryävälle taaperolle. Ei siis tarvinnut pelätä pojan putoamista sängyltä tai herätä vieressä nukkuvan lapsen pieni jalka suussa... Toinen alasänky siis nostettiin ylös ja sen paikalle mahtuivat mainiosti sekä matkasänky että vaunut.

Kun olimme jo varanneet matkamme, alkoi mediasta kuulua ikäviä uutisia Silja Symphonylla leviävästä noroviruksesta. Pohdimme jo välillä siirrämmekö risteilyä, mutta pikkuhiljaa tiedotuksissa alkoi näkyä toivoa epidemian rauhoittumisesta ja lähempänä risteilyä tilanne näytti jo hyvältä. Laivalla tapaus näyttäytyi enää niin, että yhteisten vessojen edessä istui henkilö siivousvälineiden sekä käsidesin kanssa ja hän pumppasi siitä aina vessasta poistulleiden käsille myrkyt. Vessoista oli myös käytössä käsipaperit käsien kuivaamiseen ja kuivaimet olivat pois käytöstä.

Lapsia yritin muistuttaa, ettei kaiteita ja hissinnappuloita tarvitse turhanpäiten räpeltää saatika nuoleskella. Pallomereen lapsemme pääsivät kerran ja silloinkin yritin muistuttaa pallojen pitämisestä ihan siellä missä ne kuuluvatkin olla. Käsiä pestiin ja kuivattiin mennen tullen, niin kuin normaalistikin. Mielestäni kuitenkin ihan tavalliseen tapaan lomailtiin, vaikka pientä (tervettä) vainoharhaisuutta saattoi ilmetä.

Silja Symphonyn kokoustilat on muutettu kesän ajaksi lasten omaksi Summer Center -maailmaksi. Sieltä löytyi muun muassa pomppulinna, kiipeilytemppuilurata, pieni karuselli, ilmakiekkopelejä (?) sekä rakennuspalikka-alue. (Palikat olivat muuten vaarallisen isoja ja liukkaita, eivätkä pysyneet kunnolla paikoillaan, jos ei tajunnut laittaa isoja tappeja kiinnikkeiksi.) Suurta hupia saivat aikaan myös pienet polkuautot.

Tällä Summer Center -alueella oli myös aamupalabuffet lapsiperheille. Ruoat haettiin toisesta huoneesta ja ne syötiin samassa tilassa leikkimaailman kanssa. Tilaa oli hyvin ja aamupala oli minusta lähes yhtä kattava kuin normaali laiva-aamupalabuffet muutenkin eli valikoimaa oli aamupalan suhteen riittävästi. Alue suljettiin aamupalan jälkeen siivousta varten (huojentava tieto).

Leikkipaikkojen jälkeen ihaninta ja elämyksellisintä oli taatusti joraaminen laivan diskossa! Muumipeikko ja Pikku Myy kävivät lapsia ilahduttamassa. Oli Muumihumppaa, laululeikkejä sekä Harri Hylkeen show sekä ihan vain tanssittavaa musiikkia. Illemmalla oli vuorossa teini-ikäisille suunnattu musikaali, joka viihdytti mainiosti koko perhettä. Iltaohjelma oli sama mennen tullen.

Baarista löytyi lapsille värikkäitä juomia valotikkuineen ja pilleineen. Niitä oli kiva käydä hörppimässä tanssimisen välissä. Kuvista poiketen lapsia oli diskon aikana koko tanssilava täynnä ja välillä taisi pieninkin ehtiä livahtamaan omille teilleen, huhh.

Tukholmaan saavuimme sunnuntaiaamuna. Vettä satoi aivan kaatamalla. Minun osaltani reissun pelasti se, että olin kotoa lähtiessä viimeisenä tavarana napannut mukaani vihreän kertakäyttösadetakin. Ihan vaan varmuuden vuoksi! Kävelimme sateessa lähimmälle metroasemalle (Gärdet) ja hurautimme yhden pysäkinvälin Karlaplanille. Olimme ostaneet yhdensuuntaisia metrolippuja valmiiksi jo laivalta. Suuntasimme seurueemme kohti Junibackenia, jonne pääsimme kävelemään yhtä suoraa katua pitkin.

Junibacken on lasten oma kulttuuritalo, jonka toiminta perustuu Astrid Lindgrenin kirjoihin. Siellä on kosketeltavia ja leikittäviä satuympäristöjä. Paikka on todella viehättävä ja pienillä yksityiskohdilla täytetty. Yhdessä isossa huoneessa on kaikenlaista ihailtavaa: on lapsen mentävää lentokonetta, majaa, kioskia, koruliikettä ja Katto Kassisen taloa. Toisessa huoneessa jonotettiin satujunaan ja sen päätyttyä pääsi Peppi Pitkätossulle omistettuun tilaan Huvikumpuineen ja hevosineen.

Kolmas huone oli viime kertaan verrattuna erilainen. Tällä kertaa huone oli sisustettu Muumi-teeman mukaisesti. Löytyi hattivattien luola, uimamaja laitureineen, liukumäki, karuselli ja varmasti paljon muutakin upeaa, jos johonkin olisi nähnyt. Ilakoivia lapsia (ja töröttäviä aikuisia) oli miljoona. Oli juhannuksen jälkeinen sunnuntai, sadepäivä ja kaikki suomalaiset lapsiperheet olivat löytäneet tiensä samaan paikkaan. Ja varmasti myös paikalliset perheet.

Junibackenissa on myös oma (meluisa) ravintola, josta saa kahveista ja sämpylöistä lounaisiin ja jälkiruokiin. Söimme siellä lounaaksi maukasta punaista kalakeittoa ja tytär halusi fetapinaattitäytteisen letun, jonka kyljessä oli kuskussalaatti. Äiti sai paljon ruokaa!

Junibackenin paras osio on sen satujuna. Koko perhe pääsee istumaan samaan vaunuun, joka kulkee hissuksiin erilaisten saduista tuttujen pienoismallien ohi, yli tai läpi. Satujunaan saa selostuksen monilla kielillä. Pyysin saada selostuksen suomeksi, mutta jostain syystä meidän ajelumme oli aivan hiljainen! Sepä ei kuitenkaan haitannut menoa, ihastelemaan pystyi ilman selostustakin.

Tämä oli toinen kerta, kun niistä sadasta Tukholman reissusta en käynyt ollenkaan keskustassa saatika shoppailemassa. Ensimmäinen kerta oli kolme ja puoli vuotta sitten saman perheen tyttöporukalla tehty reissu, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Junibackenissa. Suosittelen Junibackenia lämmöllä! Mutta vielä lämmömmällä suosittelen jotain muuta ajankohtaa...

Päivä oli lapsille riemukas, takaisintulomatkalla laivalle viidestä lapsesta kolme nukahti. Päiväunet olivatkin tarpeen, jotta illan diskossa jaksoi taas jorata! Toisena iltana kävimme illallistamassa oman perheen kesken italialaisessa Tavolàta-ravintolassa. Lapsille oli oma italialaishenkinen buffet, josta lapset saivat ruokansa kätevästi heti. Itse söin superherkullista mereneläväpastaa ja mies taisi ottaa jotain lihaisampaa. Tunnelma oli viineineen ja hyvine ruokineen aivan loistava!

Lapsille jäi reissusta päällimmäisenä mieleen disko, disko ja disko. Siinä on vain jotain niin elämyksellistä jorata välkkyvissä valoissa, musiikin soidessa sopivan kovalla ja kavereita ympärillä. Parasta oli tietenkin, kun äiditkin vääntäytyivät lavalle tanssimaan! Teinimusikaalia lapset seurasivat herkeämättä, olihan se musiikkia, tanssia ja vauhtia täynnä. Harri Hylkeen kulkiessa lavalla ohitsemme tyttömme meni vaistomaisesti kyykkyyn. Onhan se jättimäinen kävelevä hylje aika jännä...

Risteilystä on nyt yli kuukausi aikaa. Tunteiden ja tuntemusten äärilaidat ovat pyyhkiytyneet pois, mutta näin jälkikäteen ajatellen oli aivan mainio reissu. Lasten risteilyllä lasten viihtyminen on tietenkin pääasia ja kuvia selatessa päättelin, että he ovat varmasti nauttineet olostaan.

Hulmuavat helmat diskossa. Ne oli ehdottomasti oltava.