keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kesäreissut osa 3/3: Visulahti

Haaveilin keväällä kesäisestä autoreissusta Ouluun. Vuokraisimme Nallikarista mökin, hengailisimme rannalla ja kävisimme näppärästi autolla moikkaamassa Oulussa asuvia ystäviä. Paluumatkalla tehtäisiin ehkä pari koukkausta kivijalkakangaskauppoihin (tämä tosin olisi tullut mieleen ihan "sattumalta" tiettyjen paikkakuntien ohi ajaessa..).

Reissun suunnittelu kosahti aikatauluongelmiin ja siihen tylsimpään, rahaan. Isännän kolmen viikon tynkälomalle oli jo ripoteltu yksittäisiä menoja ja niiden väliin ei tullut muutamaa päivää pidempää rakoa, joten kahden yön pyrähdys autolla Ouluun ei houkutellut.

Sitten saimme kutsun sukujuhliin Mikkeliin heinäkuun loppupuolelle. Pyysin isäntää järjestämään sen viikonlopun vapaaksi vuorotyöstään. Iloksemme hän sai vapaaksi myös juhlaviikonlopun jälkeisen maanantain ja tiistaille kolmelta alkavan iltavuoron. Mikkelissä sijaitsee lasten puuhapuisto Visulahti, jossa en muista koskaan käyneeni, vaikka sukuloimassa siellä olemme vuosien varrella monesti käyneetkin.


Visulahdessa sijaitsee myös iso leirintäalue mökkeineen, rantoineen ja karavaanarialueineen. Varasimme Visulahdesta paketin, joka käsitti majoituksen kahdeksi yöksi sekä rannekkeet kaikille kolmelle päivälle. Majoituimme mökissä, jossa oli kaksi erillistä makuuhuonetta erillisin vuotein, kylpyhuone, olohuone sekä keittiö. Auton sai oven eteen. Pienimmälle saimme pinnasängyn sekä syöttötuolin. Olin tosin pyytänyt varausvaiheessa kaksi syöttötuolia. Pinnasänky olisi pitänyt olla mökissä valmiina, mutta se kiikutettiin mökkiin vasta kun asiasta käytiin muistuttamassa. Potta odotti kylppärissä.

Mökki oli sopivan kokoinen. Ehkä vähän nuhjuinen, mutta en mitään viiden tähden hotellihuonetta odottanutkaan. Jääkaappi oli siisti ja kylmä. Sängyillä odotti mankeloidut ja viikatut lakanat. Keittiön verhoja sivuun vetäessäni käteeni jäi koko verho, stoppari oli kadonnut kiskosta. Telkkarikin löytyi, mutta jotkut peruskanavat uupuivat. Keittiöstä löytyi tarvittavat astiat ja kattilat parin päivän ruoanlaittoon ja aamu- ja iltapaloihin. Pärjäsimme mainiosti ja nukuimme hyvin!

Yövyimme siis juhlapaikassa lauantain ja sunnuntain välisen yön ja Visulahden mökki oli varattu sunnuntaista tiistaihin. Kävimme sunnuntaina piipahtamassa Mikkelin keskustassa hieman ostoksilla ja odottelimme kello neljää, jolloin pääsisimme mökkiimme. Nuorempi skippasi päiväunet kaiken kulkemisen ja siirtymisen takia, mutta eipä tuo ollut moksiskaan (muistaakseni). Kotiuduttuamme mökkiin ja purettuamme tavarat isäntä lähti ruokakauppaan ja minä lähdin lasten kanssa leirintäalueen hiekkarannalle.

 

 

Myöhemmin menimme koko porukalla Dinosauriaan, joka minun päässäni on juuri se Visulahti. Dinosauria käsittää siis pienen vesipuiston, pienen huvipuiston, sata pomppulinnaa, liukumäkiä, golfkärryajelua, taitorataa, jättihiekkalaatikkoa sun muuta. Kävimme viimeisenä aukiolotuntina vain kuivissa huvituksissa eli jätimme vesipuiston seuraavalle päivälle.

Samalta Dinosaurian alueelta löytyi myös dinosauruksia, joita poika osoitti haltioituneena silmät suurina ja huuteli jokaisen kohdalla "Dinosau-uuu!! Dinosau-uu!!" Häntä ei selvästikään haitannut, että dinojen selässä kasvoi sammalta, maalipinta oli hilseillyt ja ropissut, puuttuipa joku selkäpiikkikin.

Tässä kohdassa puistoa menestyneintä oli villivadelmat.



Seuraavan päivän aloitimme hiekkarannalla, koska Dinosauria aukesi vasta yhdeltätoista. Minä lähdin puolestani kauppaan ja isäntä jäi lasten kanssa tekemään hiekkalinnoja. Kokkasin lounaan mökissä, jonka jälkeen poika kipattiin kärryihin päiväunille. Minä lähdin tyttären kanssa hartaasti odotettuun vesipuistoon.



Vesipuistossa perheemme lähes neljävuotiasta tyttöä viihdytti hyvin alueen lastenallas. Siinä oli kaksi liukumäkeä, joista laskettiin ja laskettiin. Ja laskettiin. Putkimäestä menimme yhdessä ja tytön laskiessa tavallisesta mäestä minä otin alhaalla kopin (laiska ja saamaton äiti ei ole koskaan vienyt lapsiaan uimahalliin). 

Vesipuistossa oli myös muita isoja vesiliukumäkiä, joista kahdessa kävimme tytön kanssa. Minua aivan hämmästytti, että tyttö halusi niihinkin mennä uudestaan ja uudestaan! Toiseen piti kavuta todella pitkät portaat kumivene harteilla ja lasku oli pitkä ja "möykkyinen". Ikäraja oli kuusi vuotta, mutta näkyipa muitakin pieniä kapuavan torniin. Mäessä ei kastunut ollenkaan. Tyttö oli tästä mäestä aivan riemuissaan!

Toisessa mäessä oli neljä märkää ja suoraa kaistaa, joita pitkin laskettiin veteen. Minä laskin ensin ja likka perässä. Tyttö tosin oli niin kevyt, että vauhti lakkasi ennen veteenpääsyä. Tästäkin mäestä mentiin innoissaan kerta toisensa jälkeen. Kerran toinen tyttö lähti epähuomiossa laskemaan liian aikaisin ja törmäsi keskellä mäkeä tyttöömme aika kovaa. Molemmat säikähtivät kovasti, mutta onneksi sillä selvittiin.




Visulahdessa on myös Xon-puisto, joka on vähän isompien lasten sekä aikuisten makuun. Xon-puistossa on muun muassa paintball -kenttä, benji-hyppytorni ja moottoriratoja.  Alueelle pääsee maksutta, mutta sen sisällä oleviin toimintoihin on maksut erikseen.

Isäntä yllytti minut ajamaan kartingia! En ole koskaan lajia kokeillut, mutta yllytettynä ja tarjottuna oli pakko suostua... Sain ajaa radalla aivan yksinäni, koska koko puistossa ei tainnut olla muita ihmisiä. Olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. Kokemukseen olisi tietenkin tullut ehkä lajiin kuuluva meininki, jos radalla olisi ollut joku toinenkin kuski. En tajunnut kuinka kovaa radalla edes voisi ajaa, koska ei ollut toista näyttämässä. Mutta toisaalta kaveriksi olisi ollut kiva saada yhtä kokematon kuski! Omasta mielestäni ajoin tietenkin tosi lujaa, mutta isäntä naureskeli vaan partaansa.




Visulahden alueella on myös legendaarinen Vahakabinetti. Sosiaalisen median kautta olin juuri nähnyt siellä käyneen kaverin ottamia kuvia Vahakabinetin nukeista. Ne olivat jotenkin.. hmm.. kammottavia. Ja tunnistamattomia. Emme käyneet siellä.

Sadepäivän varalle olisi ollut myös sisäleikkipuisto HyperDino. Muutamasta kuvasta päätellen lapsemme olisivat siellä varmasti viihtyneet kiipeillen ja pallomeressä telmien. Mutta Suomen kesä pisti kerrankin parastaan ja olimme ulkona mahdollisimaan paljon!








Harmiksemme emme päässeet enää tiistaina käyttämään rannekkeita. Dinosauria aukesi tuntia aikaisemmin kuin mökki piti luovuttaa ja sitä ennen piti tyhjentää mökki ja pakata auto. Sen sijaan isäntä suuntasi lasten kanssa jälleen hiekkarannalle. Vesipuistosta jäi käymättä vielä monta mäkeä ja allasta, joten toki olisimme jääneet mielellämme peuhaamaan aurinkoiseen vesipuistoon vielä yhdeksi päiväksi, mutta isännän oli mentävä töihin ja kotiin oli ajettava. Visulahteen voisi ehdottomasti mennä uudelleen vaikka muutaman vuoden päästä, kun lapset olisivat isompia ja järkevämpiä...

Parasta reissussa oli yhteinen aika koko perheen kesken. Toki välillä on hermot kireällä juustoa lattialle nakkelevan kaksivuotiaan ja pikkuveljeään tahalleen ärsyttävän isosiskon kanssa, mutta näin kaksi viikkoa jälkikäteen ajateltuna oli meillä kyllä niin kivaa! Varsinkin kuvia katsoessa.
 
 

2 kommenttia:

  1. Aivan mahtava tuo viimeinen kuva! Minä vinguin ja vonguin lapsena Visulahteen, mutta koskaan ei minua sinne viety. Oli mainosmusa niin mukaansatempaava, että ajattelin sen olevan paras paikka ikinä :D Ehkä asia pitää korjata nyt oman lapsosen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tulla nyt pieni pettymys tuohon paras paikka ikinä -ajatukseen, mutta olihan se aivan viihdyttävä paikka :D Snadisti aikansa elänyt, mutta kyllä me viihdyttiin!

      Poista